Puhutaanko markkinoinnin legendaarisimmasta 3/11 -säännöstä ja siitä miten paljon palvelu voi poiketa odotetusta tai keskitasosta.
Kävin tässä pariin otteeseen tampereen tillikassa nauttimassa ruokaa ja virvokkeita. Ensimmäisellä kertaa söin kasvispyttäriä. Juomaksi otin Ginger Alen jäillä. Lopputuloksena sain valitettavasti hiilihapottoman ja lämpimän ginger alen, johon jäät sulivat kohtuu nopeasti. Tilasin vielä kylmän limsan, että saisin haluamani kylmän juoman.
Seuraavalla kerralla kävin nälkäisten kavereideni seuraksi istumassa yhden virvoitusjuoman verran. Tilasin spriteä, kysyen "onko teillä ihan normispraittia hanoissa?" Vastaus oli myöntävä, joten otin spriten. Kuinkas kävikään, sieltä tuli sprite zero. En tilannut sellaista, joten pääkokilta varmistettuaan tarjoilijakin oli sitä mieltä, ettei siitä tarvitse maksaa. Tarjoilija vaikutti hieman nyreältä ja paikasta jäi vähän huono maku suuhun armeliaisuudesta huolimatta.
Kontrastina kävin sitten ennakkoluuloista huolimatta kokeilemassa Hämeenkadulla sijaitsevaa uutta Celtic Housea. Sain myöhemmin tietää sen kuuluvan samaan ketjuun Brick'sin, kotibaarin ja love hotelin kanssa. Myönnän, että ennakkoluuloni olisivat olleet vähäisemmät, jos olisin tiennyt tämän.
Päätin tilata tarjoustuotteen "Celtic platter & Fosters", joka maksaa kympin. (Sitä saa vielä 5.6. saakka muuten, suosittelen.) Pyysin siihen kalapalloja kanapallojen sijaan, ja tämä kävi hyvin. Ruoan tuomisessa pöytään kesti hirveästi. En tosin noteerannut tätä, vaan keskityin juttelemaan Annan kanssa.
Hetken kuluttua tarjoilija tuli valittelemaan, että jonkinlainen erehdys oli sattunut ja fingerfood-tyyppinen ruoka saatiinkin vasta nyt laitettua rasvakeittimeen. Ymmärsin yskän ja mietin itsekseni miten huomaavaista tulla ilmoittamaan asiasta. Hän kysyi tähän päälle kelpaisiko meille jokin jälkiruoka? "Olutta ehkä? Limsaa?" - iloisesti yllätyttyäni palvelusta valitsin oluen. Anna ei ollut tilannut mitään ja häneltäkin kysyttiin maistuisiko jokin, johon Anna vastasi limsan kelpaavan. Olimme siinä vaiheessa ostettuja.
Ruokakin tuli lopulta pöytään. Harmi oli, että kalapallot olivatkin kanaa, mutta näin palveltuna tuollaista yksityiskohtaa katsoo kuka tahansa sormien läpi.
Syötyämme meiltä kysyttiin hymyillen, "maistuiko ruoka?" ja tarjoilija sanoi pitävänsä vielä lupauksensa jälkiruoasta. - "Juustokakkua ehkä?" - Olimme suut auki ja kokien omantunnontuskia liian hyvästä palvelusta johtuen valitsimme tarjotun.
Käymme vastakin. Käy sinäkin. Suosittelen tuota celtic platteria tai fish & chipsejä. Vielä ehtii, 5.6. menee tarjous umpeen, kuten mainitsin.