Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
En voinu muutakaan, en antanut kuutakaan,
se oli luvattu kaikille muille, mut takaan,
koitan skarppaa mun läppii,
tää juttu tuli puun takaa,
en oo sanonu vuosiin kenellekkään et oot mulle rakas.
Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Sun hengitys on vaimee, yhtä kaunis kun sinä, jumalatar,
mä koitan selvii ihmisenä.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Läppä on naivii, niinku elämä on laiffii.
Mut rakastuneet höpöttää kun ne ois syöny levyn xanorii.
Päivät sun kanssa on kun pala taivasta,
kun katsoisit aurinkoon, kun haluut aivastaa.
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Sun kasvoista ja vartalosta kaikki miehet flippaa,
pakko dikkaa, kun suihkuun mennes mulle strippaat.
Mut nyt sä oot väsynyt, annan sun nukkua,
sun kaltaset naiset on suunniteltu taivaas.
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Rakastuneet ei nuku, ne ei malta,
pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta.
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan.
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista.
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua.
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua.
Huutaa onnea, halata vastaan tulijoita, panna vitun siirappiset rakkauslaulut soimaan.
Tanssii pari senttii maan pinnan yläpuolella, ikävöidä kun näkee toisen vasta huomenna.
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy,
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa.
