IRC-Galleria

Soitin _vähän_ juopuneelle äijälle

"Mikko Harju täältä Nuorten päihdekasvatuksesta oikein hyvää iltaa!"
"No iltaa."
"Soittelen tässä meiän huumetietobussin asioilla ja me ollaankin itse asiassa tulossa sinne Seinäjoen suuntaan tossa toukokuun puolella, että onhan sulla yks viiva kaks minuuttia aikaa?"
"No joooh.."
"Tosi mukava kuulla! Eli meillä on tosiaan tämmönen huumetietobussi, ja me ollaan kierretty jo vuodesta 2002 ympäri Suomea mm kouluissa ja kesäsin myös rippikoululeireillä ja erilaisissa tapahtumissa, valistamassa lapsia ja nuoria päihteiden.."
"Sähän sössötät!"
"Aijaa."
"Ootsä päissäs vai?!?"
"No en mä kyllä nytten ole"

*tuut tuut tuut tuut*

Janika: "Voiks tähän kirjottaa tällee?"
Monica: "Nii tai kuulostaaks toi vähän tyhmältä"
Mikko: "Siis laittakaa vaa kaikkee sinne, ei kuulosta tyhmältä"
Monica: "Eli niinku näin... Mut siis ei tällee voi kirjottaa!"
Mikko: "Voivoi! Laita vaa!"
Janika: "No jos me laitetaa toi jotenki erillailla.."
Mikko: "Eiku toi on just hyvä!"
Monica: "Ah, eiku ei tota voi kirjottaa tollee!"
Mikko: "Voivoivoivoivoivoi!"

Ootteko lukenu hesarin NYT-liitteessä ilmestyvää Sika-sarjakuvaa?
Ne on niin hyviä! Tosi yksinkertasia ja opettavaisia.

Siellä on tunnetta ja ajatusta!

"Pauliina: Nää tunki 25 ihmistä (tähän joku automerkki), tavalliseen henkilöautoon. Semmosee samanlaisee ku barbeilla!
Mikko: MITÄ?!
Pauliina: Siis 25 ihmistä tunki samaan autoon.
Mikko: Ai, mä kuulin 250 ihmistä barbie-autoon."

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi

typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli,
kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km
ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden

kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.

Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,

vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,
ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan kertoisi tällaisia,

vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.

Niillä on kaikki niin vitun hyvin!

Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!
Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.
Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista,
jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä.

Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.

Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.
Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.

Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.

Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.

Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.

Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajannumeronnäyttöjäkään.

Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti
kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä

voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan.

Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -
veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -
yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.

Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!

Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders

ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.

Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.
Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!

Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.
Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.

Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.

Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!


Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia tniin "#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!

Perkele!

Se mis lauletaa "Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Sari"

Pisteesi:
26/180

Olet siis
mulkero.

Aamuinen tuttu aromi
Tuoksu vahva valtaa
valossa kylpevän kodin sydämen

Höyryävän kuumaa,
paahdettua tummaa
Kuppiini kaadan
tuota energian tuojaa

Vaalennan kevyesti
tilkalla valkeaa,
sekaan lusikoin
hitusen makeaa

Hetken vielä hiljaista
Istun tuolilla siemaillen,
omasta rauhasta nauttien

Kupillinen kummasti lämmittää,
elimistöä ja mieltä se virkistää
Uuteen päivään herättää

on pimeetä 24/7. Katoin tänään kolmelta ulos ja oli yhtä pimeä ku TAVALLISESTI klo yhdeksän illalla. Antaisin mitä vaan jos pääsis etelään ees vähäks aikaa! Tämä jos mikä on masentavaa. Koko päivän säkkipimeetä, aamulla, päivällä, illalla. Ainoo asia mitä tekis mieli, olis painuu jonneki huitsinnevadaa nukkuu talviunta. Jossai fakin Kreikassa tyypit ei voi uskoo et miten me suomalaiset kestetään tätä tämmöst näin pitkään. En kyl mäkään ymmärrä.
Oi, miksi, MIKSI!?!? LORD.!

Cessi: "Junalautoja saatavana Perkiön asemalta!"
Joku random Tantta: "Nuoria kauniita tyttöjä ja tommosia puhuu.."
Cessi: "Mä sanoin JUNALAUTA !!"
Tantta: "Joo niin varmaan.."