En tiedä enää, miltä suudelmasi tuntuu.
En osaa enää kuvailla sitä onnen tunnetta ja sitä kuinka ihastunut sinuun olin.
En muista nauruasi, en hymyäsi. En muista ääntäsi, en kasvojasi.
Tahtoisi olla edes tuttusi, en ystäväsi, sillä et tahdo sitä kuitenkaan.
En halua olla taakkasi, tahdon kuunnella sinua.
Tahdon olla kanssasi edes pienen hetken, taas.
Tahdon nähdä sinut, joku päivä.
Antaisin mitä vaan, jos näkisin sinut vielä kerran, edes sen yhden kerran.
Haluan, että sanot "Olen pahoillani, kaikesta"
Haluan, että hyväksyt minut sellaisena kuin olen, tyhmänä, lapsellisena, hauskana ja mukavana
tyttönä, tai sitten ihan vain ihmisenä.
En tiedä mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä kuuluu, voisit siis kertoa sen minulle.
En tiedä mitä teet tällä hetkellä, voisit siis sen myös kertoa minulle.
Tahdon pitää kädestäsi kiinni, edes kerran vielä.
En halua tunkeutua elämääsi, mutta tiedän ettet pysty unohtamaan minua, sillä olin jo osa elämääsi...
...Olen pahoillani...