No, runo on edelleen hyvä.
MUA PELOTTAA.
Mua pelottaa, mua
pelottaa,
mua pelottaa tämä erämaa,
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet
niin oudot ja kylmät ja
kylläiset.
En tunne ma muita, en
itseäin.
Miten outojen joukkoon ma
jouduinkin näin?
Toki jossakin muualla
parempi ois?
Kun huoata vois
tai nukkua, nukkua nuorena
pois!
Oi, vieraita oomme me
ihmiset
kuin eri tähdillä
syntynehet,
kuka kotoisin kuuhuen
helmasta on,
kuka auringon,
kuka aivan, aivan on
koditon.
Minä lapsonen koditon
laaksoissa maan,
minä hankia hiihdän ja
harhailen vaan,
minä sydäntä etsin, mi
sykähtäis,
joka luokseni jäis,
yö vaikka mun ympäri
hämärtäis.
Minä etsin suojoa
itseltäin
ja omilta hulluilta
mietteiltäin;
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet,
mut enin mun syömeni
syvyydet.
- Eino Leino