Tänään on ollu totaalinen kooma.. Pää ihan jäässä.. on vituttanu ja masentanu. Sain kuitenki revittyä itteni auttamaan faijaa töissä.. Vieläkään ei ajatus toimi.. Edelleen on vehje otassa, ei ehkä kuitenkaan ihan yhtä iso ku aikasemmin päivällä.. Tahtoo kotiin, keikalle, kavereiden kanssa liikenteeseen.. nettielämä yksistään ei oo mua varten.. ainakaan jos se edellyttää kaupungista lähtöä.. Tahtoo kotiin.
Mikä siellä kotona on sit niin hienoo..?! Priimat piirrustusvehkeet, musiikkia voi soittaa niin paljon ku mieli tekee (ja oikeeta radioasemaa, ku kotiporukat kuuntelee Novaa.. joku halvatun Lauri Tähkä soi kymmenen kertaa päivässä.. YÖK!!!), jos haluu tavata ihmisiä, niin senkun hyppää bussiin, ei tarvi sen enempiä miettiä, lähikauppaan kävelee viidessä minuutissa, kun on tupakat loppu.. ja mulla on "poika" kotona, tahtoo treenaamaan.
Toisaalta onhan täälläkin ne plussat.. safkaa tulee pöytään sormea nostamatta (No joo, tein toissapäivänä salaattia ja hyvää salaattia teinki!). Pääsee pihalle istumaan.. tänään juotiin aamupäivällä kahvit pihalla auringonpaisteessa lämmitellen.. se oli kivaa. Tietysti on ollu kans kivaa istuskella koneella, gmailis höpistä henkeviä aiheista, jotka on menny laidasta laitaan.. (Mikä mahtaa olla käypä hinta paksuks pamauttamisesta..?! Maksu luonnossa kun ei kelvannu..)
Mutt silti..