IRC-Galleria

Oltiin lauantai-iltana Nokialla Tapsan Tahtien Iskelmäkaraoken semifinaalissa. Lauloin Nyt voimme jatkaa ja Kesällä kerran. Ekaan olin tyytyväinen, toinen meni jotenki sinne päin, mut hyvin kuitenkin kävi: pääsin finaaliin! :) Eli 26.7. mennään Kimin ja Jarskin kans Nokialle Tapsan Tahteileen. Finalistit saa huoneen Nokian Edenistä, joten Kimi ja Jarski on sitten illan siellä, kun Tahtikadulle on illalla k-18. Yöksi ajateltiin hotellille jäädä, jos vaan keksitään joku hoitopaikka Voltille. Katsotaan nyt. Ja laulujakin tarvis treenailla....

Helkkarin helkkari, kun ei vanhat vaatteet mahdu millään päälle! Tai ei kaukana olis, mut kuitenkin just sen verran, ettei hyvältä näytä! (Jos nyt näytti ennenkään) Lauantaina pitäs mennä Tapsan Tahdeille laulaan Iskelmäkaraoken semifinaaliin, eikä mulla oo harmainta hajuakaan, mitä kiskon päälleni.... Jotain hyötyä sentään on parin viikon lenkkeilystä ollut, -3kg. Oon saanu aikaseks ma, ke ja to päivisin aina vähintään 4km lenkin juostua. Jotain sentään sekin. Vielä olis alkuperäiseen painoon matkaa 5kg... ja siitä sitten mielellään vielä vähän miinuksen puolelle.

Kimin masuvaivat vaan jatkuu.. ehkä hieman on vedenjuominen auttanut kakkaamiseen, mutta ilmaa masussa on mahdottomasti ja välillä tulee ikäviä vatsakramppeja. Siinä tuntee ittensä enemmän kuin hyödyttömäksi äidiksi, kun ei osaa millään toista auttaa. Kovasti oon vaan koittanut kantaa poikaa pystyasennossa, siinä kun se jotenkin pystyy olemaan. Alkaa vaan olla rankkaa, kun kolmatta tuntia kannattelee poikaa ja kävelee ympäri kämppää.... ja sitten kun hetkeks laskee pojan vaikka setteriin, että ite pääsis ees veskiin, niin huuto alkaa heti. =/ Vaan eipä auta valittaa. Tänään mennään toista kertaa Kimin kanssa vauvahierontaan ja vyöhyketerapiaan, että eipä voi kun toivoa, että jotakin apua viimein olisi.

Mutta nyt meen juomaan kupin kahvia, kun sain pojan kerrankin nukahtamaan päiväunille. Moiks!

Kimillä on nyt muutaman viikon ollut masuvaivoja; kovasti ilmaa masussa ja kakka ei tahdo oikein tulla. Harmittaa, kun ei osaa auttaa ja toinen vaan vääntelehtii ja huutaa naama punasena. Päivällä alkaa vääntäminen ja iltaa kohti pahenee. Onneksi on sentään yöksi helpottanut.

Aluksi vaihdettiin Devitolit Jekovitiin ja hankittiin Rela-tippoja. Mitään eroa en huomannut. Eilen Kimi oli hierottavana ja sai samalla vyöhyketerapiaa. Seuraavan kerran mennään ensi keskiviikkona. Toivotaan, että jtn apua olis. Ainakin tänä aamuna poika omatoimisesti kakkasi (on jouduttu siinäkin käyttämään vähän poppakonsteja).

Lisäksi oon tänään juottanut pojalle vettä ja hyvin on maistunut. Ihan jouduin toppuuttelemaan, kun olis muuten ottanut varmaan vaikka kuinka paljon kerralla. Katsotaan auttaako mitään... viikon päästä ollaan jo viksumpia.


PS: Voltillakin on vti ja antibioottikuuri menossa, eli molemmat pojat vähän "sairastelee". =/

Molemmilla pojilla oli tänään "neuvola".
Voltin kanssa kävin aamupäivällä Vammalassa Viksussa 3kk:n rokotuksilla. Terveeltä ja sopusuhtaiselta pennulta lääkärin mukaan vaikuttaa. Painoa karvakorvalla oli 11kg.

Kimillä oli 2kk neuvola. Painoa pojalla oli 5492g ja pituutta n.61cm. Raukka piti herättää neuvolassa päiväunilta, niin ei ollut kovin innokas esittämään "temppuja" neuvolatädille. Mutta hymyn tädille kuitenkin väläytti! Ilmavaivoihin kävin neuvolan jälkeen apteekista hakemassa Rela-tippoja, saas nähdä auttaako yhtään. Kokemuksia?

"Tosvanderin" ristiäiset oli sunnuntaina. Nimeksi tuli Kimi Matias Juhani. Molemmat toiset nimet tulee isovanhemmilta. Pojan ekat bibbalot sujui mukavasti! Ruokaa on vieläkin kaapeissa...

Jarskille tuli maanantai ja tiistai vapaiks, ni päätettiin lähteä käymään mökillä Skaftungissa. Voltti oli mummulassa hoidossa, mutta sekä äiti että Kimi olivat mökillä ensimmäistä kertaa. Saunottiin ja vietettiin jopa hetki laatuaikaa kaksin pojan nukkuessa. :)

Hetki sitten saavuttiin kotiin ja kuuden aikaan ajattelin lähteä ajeleen Kimin kanssa Vammalaan Voltin luo. Aamulla pitäisi käyttää Voltti rokotuksilla ja ajaa sitten molempien poikien kans takaisin Kokemälle ennen Kimin neuvolaa. Että sellaista.

Viime yö tuli nukuttua vähän huonosti... pikkumies päätti jostain syystä valvottaa äitiä ja isää. Masussa taisi olla ilmaa, eikä mikään auttanut.

10:ltä poika simahti päikyille, joten oon saanut jotain pientä tehtyäkin (ristiäisvalmisteluja). Nukkua olis tehnyt mieli, mut ei nää paikat tästä mitään tekemättäkään siistiydy, luulisin niin. Voltin kanssa yritin leikkiä vähän tarhassa, mutta taisi olla niin kuuma, ettei sitäkään juuri kiinnostanut, kun maata puun alla. Pari koneellista pyykkiä on tullut pestyä. Ja vaatteita järjestelin kaappeihin. Nälkäkin on alkanut vaivaamaan, mutta täytyy mennä kauppaan vasta, kun Jarskikin tulee kotiin. Varmaan hirveet ruuhkat, kun ihmiset ostaa juhannusruokia....

...Juhannus? Mikäs se taas olikaan?! Meillä menee se mukavasti kotosalla normaalipäivänä. Uusia perunoita vois keittää, ni se olis sit siinä.

Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen,
mut ei hätää, heitä suojas, enkeli valkosiipinen.

Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan.
Muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin.

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan, näet varjoja ja aurinkoa.
Tee mitä teet, mut älä, sielulllesi vahinkoa.
Sillä haavat nuo ei parane, vaik´ isi kuinka puhaltais.
Siksi toivon, että enkelini jostain suojaa sais.

Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen.
On harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen.
Oi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat,
tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat.

(Mikko Alatalo/ Suojelusenkeli)

Ajattelin laulaa pikkumiehelle sunnuntaina ristiäisissä =)

Tosvander on hymyillyt tänään monen monta kertaa! Kylläpä oman vauvan hymy voi olla ihanaa katseltavaa! (Täällä vähän tullut pyyhittyä taas silmäkulmia...)

Jarski tulee viideltä, joten ruokaa pitäisi kohta alkaa valmistaa...
Isäkin tulee tänään taas pariksi päiväksi remonttiin.Missio: Kylppäri/wc valmiiksi ristiäisiin!

Lyhyt kertomus melko normaalisti sujuneesta päivästämme:

Tosvander heräsi 5:30 maitopullolle. Tankkauksen jälkeen äiti yritti jatkaa unia, mutta poika valvoi vielä kahdeksaan. 9:30 herättiin ja noustiin sängystä.

Aamupäivällä koitin tehdä jtn kotihommia. Tankkasin pojan ja 11:30 lähdettiin 30min vaunulenkille. Voltti jäi kotiin, kun ei se vielä saa lenkkeillä. Tosvander jatkoi uniaan pihalla vaunuissa 14:30 asti, joten ehdin leikkiä Voltin kanssa ja vähän surffata netissäkin.

Unien jälkeen taas maito maittoikin. Jarski sattui tulemaan töistä jo 15:00 (normaalista poiketen) ja lupasi päästää mut hetkeksi tuulettumaan lenkille. Kävin 45min lenkillä ja yllätyksekseni jaksoin aikas hyvin hölkätäkin.

Lenkiltä palattuani Jarski oli (melkein kokonaan) vaihtanut jo vaipan ja minä vaihteeksi tarjosin pojalle maitoa. Nyt poika pöhkii sängyssään ja ihastelee pehmolelujaan. Jarski lämmittää saunaa. Tarkoituksena olisi vielä saunan jälkeen kylvettää poika, siitähän tuo tykkää! Eipä tämän kummempaa tällä kertaa (taaskaan).

Monet on niin kovasti kyselly synnytyksestä, niin kirjotetaan nyt sitten jotakin.
Tosiaan, oli huomattavasti helpompi homma, mitä etukäteen pelkäsin!

Heräsin aamulla 27.4.08 klo 6:00 lapsveden menoon. Aattelin, etten kyllä näin aikaisin viitsi nousta sängystä, joten jatkoin makoilua. Supistuksia tuntui heti 8min välein, mutta aattelin, et ne on jotain ohimeneviä. Olin etukäteen ajatellut, et homma voi kestää vaikka koko vuorokauden, joten en osannut pitää mitään kiirettä.
7:15 päätin soittaa VAS:n synnärille. Supistuksia tuli silloin 5min välein. Kätilö ihmetteli, etten vielä ollut lähtenyt ja käski saman tien lähteä ajamaan kohti Vammalaa. Alkaessani pukea, ymmärsin, että tosiaan olis aika lähteä... kivut oli sen verran kovia, etten saanut ite vaatteita päälleni. Automatkan makasin hiljaa Volvon takaosassa ja sattui aikas hemmetisti koko matkan... joten mietin, että heti kun ollaan Vammalassa, niin haluan epiduraalin.
Vaan toisin kävi! About 8:20 olin synnärillä ja kätilö tutki tilannetta. Olin 9cm auki. Iski pienoinen paniikki, kun itekin tajusin, ettei enää mitään kivunlievitystä voinut saada! Mentiin siitä sitten suoraan saliin.
Vaavi olis ollut ennen yhdeksää pihalla, ellei mun supistukset olis yhtäkkiä kadonneet. Kätilön puolesta olisin saanut ponnistaa, vaan kun ei ollut minkäänlaista tarvetta, eikä supistuksia. Odoteltiin vähän turhan kauan tipan laittamista, kun en olis millään sitä halunnut. Oksitosiinitippa laitettiin joskus 12:10, kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo kauan. Tippa lisäsi huomattavasti supistuksia ja sit homma alkoikin jo sujua. Pelkäsin jo, että joudutaan auttamaan imukupilla.
Vauva syntyi klo 12:58.

Koko synnytyksen kestoksi kirjattiin 3h 20min. Avautumisvaihe oli ohi, kun pääsin sairaalaan, joten ajanotto alkoi heti ponnistusvaiheesta, jonka pituudeksi saatiin 2h 8min. Ehkä joku 10min oli aktiivista ponnistusvaihetta. Jälkeisvaihe kesti 22min. Kokonaisuudessaan siis lapsveden menosta vauvan syntymään 6h 58min.

Eli lyhyesti sanottuna, nopea ja helppo synnytys. Kätilö sanoi, että seuraavan kohdalla olis syytä lähteä sairaalaan heti, kun ensimmäiset merkit ilmaantuu! Pakko sanoa, että synnyttää voisin koska tahansa uudestaan, mutta sitä 9kk:n odottamista millään jaksais.