En muista kuka tuon viisauden aikanaan lohkaisi, mutta Henna ainakin käyttää sitä usein.. Joten uskokaamme se ^^
Eilen mulla oli autokoulun kakkosvaihe. Aamulla piti kahdeksalta hipsiä autokoululle (ensin lykkäsin auton roikan päähän ja kirosin umpijäässä olevia laseja). Ennen varsinaisen tunnin alkua opettaja halusi meiltä kannanottoja ja mielipiteitä nuorten ajotavoista (keräsi niitä mielipiteitä väitöskirjaa varten). Tunnit erosivat aika paljon ykkösvaiheen teoriatunneista, sillä meiltä kyseltiin millaisiin tilanteisiin olimme joutuneet välivaiheen aikana ja millaisena kuskina itseämme pidimme.
Syömään pääsimme 10.20 ja kiiruhdin mielessäni kiroten kämpille, kun luulin, että koko ruokkis menisi siihen, että kuuraisin auton ikkunoita auki.. Ihmeekseni huomasin, että auto oli jo ihan sula ja lämmin. Mielessäni hallelujaa hihkuen kävin nopsasti kämpillä syömässä ja lähdin sitten ajamaan kohti Jalasjärveä ja liukasrataa..
Olin liikkeellä vähän liian aikaisin ja olin perillä jo puoli tuntia ennen kuin olisi pitänyt. No, ei siinä mitään, pelasin matopeliä kännykälläni aikani kuluksi..
Lopulta muutkin tulivat paikalle ja saimme radioiden vastaanottimet, josta kuulimme autokoulun opettajan ohjeet liukasradalla.. Radiot kuitenkin sukkasivat ja pahasti, itse ajoin aina katve-alueella, kun ope sanoi tärkeimmät ohjeet harjoitukseen.. Ja aika huonosti näki, mitä muut edellä olevat tekivät..
Noh, hengissä selvittiin liukasradasta ja vielä pitää suorittaa pimeänajo, niin saan pysyvän ajokortin ^^