Opel meidän, joka olet
parkkipaikalla.
Pyhitetty olkoon sinun
starttivikasi, tulkoon
sinun käynnistysvikasi
niin maantiellä kuin
keskellä kaupunkia.
Anna meidän tänä päivänä
kävellä meidän
jokapäiväinen työmatkamme.
Äläkä anna itsesi sammua
ylämäkeen, sillä sinun on
irtonainen ohjauspyörä,
törröttävät penkinjouset
sekä römpsöttävä
pakoputki.
Niin on Opel meitä
rakastanut, että puhkaisi
ainoan ehjän renkaansa,
jottei yksikään, joka
Opelilla ajaisi,
hermostuisi, vaan hänellä
olisi iankaikkinen
hermoromahdus.
Minä uskon Opeliin, autoon
nelioviseen, tuskan ja
kiroamisen syyhyn.
Ja Vectraan, Opelin
ainoaan kopioon, meidän
autoomme.
Joka ideoitiin Saksassa,
syntyi Opeltehtaasta,
kärsi mitchubishin aikana,
renkaat tyhjennettiin,
sammui, ja työnnettiin,
liukui alas mäkeä, nousi
maanantaina kuopasta, ajoi
ylös mäkeä (!), on
parkkeerattuna Opelin,
auton kaikkiosaavan
oikealle puolelle, ja on
sieltä tuleva huoltoon
maahantuojalle.
Ja pyhään bensiiniin,
Opelin polttoaineeseen, 95
oktaaniseen, pakoputken
irtoamiseen, ojaan ajoon
sekä iankaikkiseen
tuskailuun. Aamen.