2005 meni etsies itseeni
ja se välillä aiheutti vitunmoisen migreenin
ku tuntu et päädyn joka kerta umpikujaan
ei vaan sopinu yhteen oo vaan iisisti ja mennä lujaa
mut mä vihdoin muutin ajattelutapaani
olin puhunu liikaa joten söin aiemmat sanani
teot ja ajatukset oli ristiriidas
ja nykyään vastenmielist on se mitä sillon fiilas
nyt oon ottanu ne ensimmäiset askeleet
ja kohti aikuisuutta vihdoin pääsen astelee
ei ollu kasvaes roolimallii mitä seurata
ja siks vasta nyt seison oman itseni herrana (i'm the man!)
..tai siltä tuntuu ainakin
niin itsevarma et voisin yhtä hyvin olla laihakin
ja se miten must tuli tällanen kaiffari
alko siitä ku aikoinaan mä menetin mun faijani
mä olin hukassa kauan
mut nykyään mä tallaan sitä polkuu mikä on annettu mulle
ja nyt innoissani laulan
koska haluun just sen saman fiiliksen antaa juuri sulle
kertonu miehen lailla tarinat monet
auki laulanu ovet, fiilist (?????) ikkunast joet
Suomi nähty mut Pekan mieles on maailma
en hautaani kaiva ennenkuin elämäni alas painaa
jalat aina maas joten pystyt tarttuu hihaan
oon sun veli, ja saman talon pihast (morjes!)
vihasin maailmaa mut toimin rauhan merkeis
antaisin enemmän jos kerkeis, mutta Pekka pyörii senteis
vieläki kapinaa ja ottanu iskuja vastaan
mutta äiti älä sure, poikas niistä kasvaa
ootettiin lasta mutta tuomio mun suusta tuli
ei tullu perhettä eikä sairaalast kuvii (ei!)
se vaikutti ja kipu teki minusta rohkeemman
päätä nostin, kynä laski, mut vielki räpist onnen saan
mun fiilis pohjalta nostettiin uuteen valoon
mä sanon miten rakennan talon jonne kirjotan katon (ou!)
kohta menny jo vuosi ilman suurempaa suuntaa
eikä jaksa enään riidellä tai muutenkaan huutaa
tallannu polkuuni, putsaan timbat kurasta
epäonnistumisien kautta oikeet arvot hukassa
nyt päätöksii mitä elämästä haluaa
pystyy ajattelee aivoilla eikä pelkästää kalullaa
oppia rakastamaan, oppia arvostaan
niit pieniä asioita joita vaan arki katoomaan saa
jos uskoo tarpeeksi, kai se muuttuu nopeesti
yksi muuttuu moneksi ja taru muuttuu todeksi
aika ottaa askel, saada jotain elämällä tehtyy
ehkä nuoruuden lähteen on jo aika ehtyy
käännän kalenterin sivua ja manaan
ku taas on menny yksi vuosi elämästä ennenku huomaankaan
mä en oo vielä vanha, mut en kovin nuorikaan
oon väsyny jo kaikkeen vaikken oo nähny viel puoliikaan
on liikaa huolia, eikä tarpeeks aikaakaan
kaivan itelle hidasta hautaa ku junnaan paikallaan
vaikka maailma kutsus, ni mä pysyn Oulus
mut se ei oo eka juttu minkä mä oon kussu
maailmankuva mustuu, taistelen sisäsii draamoi vastaan
mieles kysymyksii joihin ei isänikään voi vastaa
mut tuli mitä vaan vastaan, ni mun pitää vaan jaksaa
vaikka tuntuuki et onni löytyy vaan almanakasta
niin monta kertaa toiminu väärin
niin monta kertaa seinään lyöny pääni ja pyöriny itsesäälis (ou!)
tie hukassa mist huipulle pääsis
ja mä uskon että siellä seison jonain päivänä mäkin
mut nyt vaan laulan