Juhulat oli ja meni. Ja niin meni kohta kesälomakin, ennenku ehti ees kunnolla
alkaa. Huomenna olis tarkootus taas nousta Finnairin siiville ja palata kesäkotiin,
tai ainakin taloon, jota homeiseksi kodiksi joskus kutsutaan. Niin, ja siellä talossa
ei ole minulle ketään, olen yksin tällä tyhjällä tiellä.
Kesäloman huippuhetket oli ehdottomasti Marsun kanssa Vauhtiajoissa, vaikka Laurin
keikka meni niin sivusuun, kunto petti ihan täysin. Onneksi kuitenkin "kokeiltiin hupina,
montako fisua kannattaa kumota yhdessä illassa" , kyseltiin "lähettäskö shoppaan?",
huudettiin ääni niin paikkaansa pitävillä lauseilla Apulannan tahtiin eli "Älä kumarra niiden
patsaita, joiden tuottamat on sun ongelmat" ja viimeisimpänä mut ei vähäisimpänä todettiin
ihan Simppa-kukkoina, tunkiolla se kaikista tärkein et "alkaa peellä loppuu aalla, hienoo olla
POHJANMAALLA", ottaa vaatteet pois ja toivoa pala rauhaa, sillä "älä pelkää, en mä tähän sammu".
Ja mennään minne mennään - mut aina Samburgerin kautta! =)
Rusketusraitoja on lähdettävä paikkaamaan, enää 1,5 kk, niin taas on yksi osa elämää
takana, eikä toivottavasti palaa kovin nopeasti. Tieto lisää tuskaa, tässä tapauksessa
tieto talvesta kyllä poistaisi tuskaa, kunhan olis ees pikkasen viisaampi.
HOPI HOPI, laulakaa jo se arvontalaulu!
Että sellainen kesäloma ja sen pituinen se! Toivottavasti meno kesäkotiin on sössitty yhtä lahjakkaasti
kuin pohjanmaalle paluukin. Viikko lisää hermolomaa ei olis pahitteeksi. ;)