Muistan viel selkeesti, ku
sut eka kertaa näin, kuinka
rakastuin suhun suinpäin.
Katoin sua suoraan sun
kauniisiin silmii.
Tiesin et jos sut saan, en
tuu koskaa päästä irti.
Ja nii siin kävi, vähä ajan
päästä seurusteltii,
käsikädes auringon laskuu
käveltii.
Tunteet sua kohtaa kasvo
aina voimakkaammaks.
Tiesin oot mua varte, oot
mulle kaikkein paras.
Se oli täydellistä, en tiedä
mistää paremmasta.
Mulle riitti että sain olla
sun kanssas ja tiesin
ajattelet samoilla
tunteilla.
Yhes lähettii rakkauden
valtamerta seilaa.
Mut sit yhtäkkii kävi tää.
Tajusin etten sua enää ikinä
nää, mun luokse jää, en
haluu sua menettää.
en sua mielestä saa,
en tuu sua koskaa unohtaa.
vanhat muistot mua
muistuttaa,
sua mä tuun ikuisesti
rakastaa.
Nyt sun lähdöstäs on kulunu
jo vähä aikaa.
Päivä päivältä sua silti
enemmä vaa kaipaa.
Voi kuinka epäreilu onkaa
tää maailma.
Miks jouduit lähtee, iha
liia vähä aikaa.
Usein löydän itteni sun
perää itkevä.
Yksi pimees huonees, ikävä
on sitkeä.
En tuu koskaa unohtaa meijä
yhteisiä hetkiä.
Mite jotkut asiat voi vaa ni
paljo merkitä?
Ne kolme sanaa, ne sun pitää
tietää.
En tuu unohtaa vikaa tuntii,
jonka sain sun kans viettää.
Vielki kuulen kuinka vimest
kertaa mun korvaa kuiskaat:
"Mä rakastan sua."
Tuun sut ikuisesti muistaa!
;/ <333