Tiistaina se sitten alkaa taas. Se alkaa k-kirjaimella. Aivan, kouluahan mie tarkoitin. Nyt mennään sinne sekavissa fiiliksessä jossa on ripaus iloa, pelkoa, jännitystä ja jotakin ihan muuta. Voi, mie muistan sen fiiliksen kun alotin amiksen. Siinä oli aikamoinen tujaus, pelkoa, pelkoa, pelkoa jne..
Viime vuonna meni ja ei menny hyvin mutta niistä huonoista muistoista on yritetty päästää yli. Kiva alottaa uuden luokan kanssa jonne tulee hyviä kavereita. "Jeee!" Toivottavasti meillä tulee olemaan hyvä luokkahenki sillä se no kaiken a ja o. Jännitän nyt muka ensinmäisiä keittiötunteja sillä mielin et "Jäiköhän mitään muistiin viime vuodesta?! Jos ei, tunnen itseni luuseriksi ja sitten itsetunto laskee tunnetusti nollaan. "
Ja se eineksen se etiketti kone tulee olemaan este mulle
kun tuntuu et MINE IKINÄ OPI KÄYTTÄMÄÄN SITÄ!
Siinä toivon et muut jaksaa minunlaista epätoivoista ihmistä.
Tulen varmaan tuntemaan itteni ihan kun olisin siellä vasta ekaa vuotta. Perkule!
Toivottavasti asiat tulevat ajan myötä muistiin ja minustatulisi paljon itsevarmempi sekä itsenäisempi sillä se auttaa minua eteenpäin. Yksi pelko on myös se että mie mokaan pahasti muiden silmien edessä! Se tunne, se nöyryytys jättää syvät arvet minuun. Niin se on tehny ennenkin. Mutta yritän tsempata ja panna itseni likoon että voisin tuntea onnistumisen iloa. Saapa nähdä mimmonen vuodesta tulee. Minua pelottaa jo nyt mutta toivottavatsi pelko osoittautuu ihan turhaksi. Minä toivon KOKO sydämmestäni että kaikki menee hyvin.
Ystävät rakkaat, tämä on miun avunhuuto teille!
Varsinkin teille jotka tulette olemaan tekemisissä enemmän siellä kanssani.
Siis siellä koulussa..Auttakee minua!
PS. Nähhään sit siellä koulussa. Ikävä on. <3