tänä iltana ei kanna käärmeitä, mun pää sisällään
kädet ylhäällä väsyneinä, ihmetellään elämää
joo kaikki muuttuu koko ajan
joo kaikki muuttuu mut mikään ei itsestään
me olemme kuin veljet
toivon ettei sen tarvitse mennä
surussa vääntymään, käärmeeksi kääntymään
kun ei tunne itseään
linnun kynsi kaulassa roikkuu
tahtoisin olla sen arvoinen
maataan selällämme nurmikolla
taivasta katsellaan
joo pilvet liikkuu koko ajan
joo kaikki muuttuu mut mikään ei itsestään
me olemme kuin veljet...
Don Huonot: Olimme kuin veljet