Viimeinen ihminen exäni psykiatriksi olen takuuvarmasti minä...
Miksi rakentaa pilvilinnoja ollenkaan, jos alusta on valmiiksi laho? Luulis jo oppineen, mut ei :(
Luontoni kuitenkin vaatii mua olemaan ihminen sillekin. Siltä suunnalta kyllä sataa paskaa niskaan vähän väliä ihan urakalla, mut kaikki on vaan pakko jotenkin nieleskellä.
Minähän tämän kaiken olen aiheuttanut päätökselläni järjestää sille, itselleni ja lapsillemme inhimillinen elämä eroamalla?
Voisko kaikki joskus olla vähän yksinkertaisempaa?
Tää elämä olis kyllä raskasta kantaa ja järjestellä ihan yksin... Onneksi siihen ei ole tarvetta :)
Kiitos rakas <3