IRC-Galleria

Olipa hauskaa ajanvietettä pelata pitkästä aikaa Pictionary-peliä.
Muutaman oluen vois kokeilla vaihtoehtoa, jossa joitakin osa-alueita pitää arvuutella pantomiimilla. Se voi olla hupaisa näky...

Huomenna taas pääkaupunki kutsuu ja pojat menee isälleen (toivottavasti)
Eipä ne kuukauteen ole siellä olleetkaan paria tuntia kauempaa :/

Poikien Samoksen reissu oli mennyt upeasti. Molemmat oli ihan innoissaan kun hain ne kentältä. Jesseä lentäminen oli jännittänyt aika kovasti, mutta Jasper oli nauttinut laskeutumista lukuunottamatta. Paineenvaihtelu koski korviin :(
Sain upeita tuliaisia, joita penskat oli ostelleet ukin rahoilla :D
"Lähetääks ukki vähän shoippailemaan?"
Ensimmäinen kysymys Jasperilta oli halin jälkeen: "Missä Mikko on?"
Kotimatkalla piti sitten pästä vaihtamaan jo kuulumisia puhelimitse.
Kultani tuntuu olevan rakas pojillekin :)

Jaksakaa vielä viikon viimenen työpäivä, sit pääsee huilimaan!

Ny ois talvirenkaat alla ja kerrankin ajoissa !!! ;D

Käväisin kultani ja "pentuni" kanssa miitissä eilen ja hauskaa todellakin riitti. Tosin se hauskuus loppui lyhyeen aamulla kun heräsin karmeaan kankkuseen ja koiraa oli lähdettävä viemään pissille... :)
Nyt olo alkaa taas olemaan parempaan päin ja sain ajettua meidät jo kotiinkin.
Eilen tapasin taas liudan aivan mahtavia tyyppejä, joten oli hyvä, että vaivauduttiin paikalle.

Huomenna alkaa pitkä työviikko ja arki.
Elvis pitänee palauttaa porukoille tiistaina, jos meinaa saada pojat takaisin kotiin... :)

Mukavaa viikkoa kaikille ja rutistelkaa toisenne lämpimäksi tän kaiken koleuden keskellä :)

Ja huomenna Perkeleiden travian-miittiin!
Näin ne viikonlopun suunnitelmat saa äkkinäisiä käänteitä ;)
Ensimmäinen mahdollisuus nähdä muut Perkeleet livenä, joten eipä tätä voi jättää käyttämättä...
Varokaas vaan Savolaiset sarvipäät, me juonitaan teidät kumoon ;p

Asiaan perehtymättömille selvennykseksi.
Olen koukussa travianiin :)

Pitänee tarkentaa...
Suurin osa mun lähimmistä ihmisistä taitaa olla sitä mieltä, et mulla, jos kenellä ois siihen katkeruuteen syytä... Elämä kun on muutaman kerran tupannut riepotteleen... ja niin kuin ystävä tossa huomautti lipsahti klisee tohon edelliseen tekstiin, mut näin se mulla toimii, uskokaa pois :)
Joskus on vaan pakko jatkaa eteenpäin ja pistää loppu volinalle :)

Että katkerat exät voikin olla perseestä...
Elämä ois varmasti helpompaa kun pystyis unohtamaan vanhat ja lähtemään eteenpäin, mut omapa on ongelmansa :D
Katkeruus on pelottava voima ja se tuppaa myrkyttämään ihmisen...
Onneks MULLA ei ole koskaan ollut siihen syytä ;)
Pitäkää huolta itsestänne :)

Jo helpottaa...
Kyllä tästä vielä elämä voittaa jälleen.
Se kullan kainaloon vetäytyminen oli ihan oikea ratkasu. Kukaan ei osaa silitellä mua paremmin terveeksi ;)

Sattuu, koskee ja pakottaa...
Lähinnä pää hajoaa :/
Sainpa hankittua sit itselleni taasen vuosisadan kauheimman krapulan...
Onneks pihahommat tehtiin porukalla eilen. Tänään ei taida kukaan kyetä tekemään just yhtään mitään.
Taidanpa kömpiä takas raksuni kainaloon :)

Tää viikko ei ota oikein nyt tuulta alleen :(
Oispa kiva vaan istua peiton sisällä kaakaokuppi kädessä ja katsella telkkua.
Tonne vesisateeseen ei houkuttele mikään...
Tosin enää 3 päivää tällä viikolla ryynättävää, joten eiköhän tuo mene tavalla tahi toisella.

Poikien naamataulut toimii jonkinlaisena räkäalustana aika tehokkaasti just tällä hetkellä.
Ens viikolla ois matka, joten toivottavasti ne paranee ennen sitä, ettei kipeenä tartte lähteä.
Aurinko tosin lämmittää ne sit terveeksi :)

Lämmittäkää toisianne ja kaivakaa villasukat esiin ;)

Mä en jaksais montaa kertaa enää startata autoa pois rakkaani luota.
MÄ haluisin käynnistää sen menemään vaan suorinta tietä takaisin :D

Pojat oli viettäneet eilen tosi mahtavan illan yhdessä tekniikkalegoilla rakennellen ja donitseja mussuttaen. Voitte olla varmoja, että mä arvostan kultani asennetta viettää aikaansa lapsieni kanssa... tai no... alkaahan ne aika lailla jo olla senkin lapsosia :)

Pojat lähtee jo reilu viikon päästä viikoksi mummin ja ukin kanssa etelän maille... mihin nää päivät vaan katoaa? Äitiä taitaa jännittää reissu paljon enemmän kuin poikia. Ne on ainakin tosi reippaina lähdössä. Varailin niille jo kunnon vedenkestävät aurinkorasvat mukaan. Noi kun ei tunnetusti kestä vedestä hetkeäkään poissa, jos uimiseen vaan on tilaisuus :)
Onneks Jasperkin oppi viime kesänä uimaan. On vähän vähemmän huolehdittavaa...

Eipä tässä... Huomenna alkaa taas uusi työviikko ja uudet kujeet, kyllä se tästä synkkenee ;D