Minttu parka. Ei annettu leipää venäjällä. Mutta onneksi einarilla oli onki. Sillä hän syötti kaimaansa örjättiä. Edes havupuu ei voinut vastustaa kiusausta vaan osallistui laulukilpaan. Siitä ei tohtori tykännyt vaan määräsi lisää sieniä. Ilo alkoi samassa kun hattu astui kehiin. Oli maaliskuun lumpeetkin kahvinsa juoneet. Hevonenpa suuttui ja lähti porvoon torille. Eihän siellä ollut kuin martti, se etelän mies. Tiedäthän.
En minäkään voinut enää istua, oli tiikerikakku lopussa. Setä haki kirveen ja laittoi kaapin ojennukseen. Nallelta irtosi toinen häntä. Kyllä itketti keijoa. Onneksi sontikalla oli tarjota luumuja, niin äitikin pääsi vauhtiin. 40 vuotta se jumppasi eikä vieläkään irronnut. Taisi olla martalla nahkalompakko liian tiukalla että olisivat kulkuset soittaneet. Suon pinta oli tyyni. Vain ernesti valvoi. Ei voinut muuta kun oli toinen silmä kaivoon tippunut.
Kuolakisa sanoi pappi. Elmerin kaikki sukkanauhat olivat pyykissä. Lintu lensi seinään. Purukumi oli jäänyt takin sepaluksen taakse. Vanha konkari. Mittanauhan verran riisiä toivoi palvelusneiti. Kuka on syönyt meidän banaanit? Ankerias lensi läpi taivaan portin. Kielellä on vaikea kirjoittaa. Pannukakut loistivat fosforin tavoin. Ei muuta, ei muuta.
Lähden pitsalle veljeni pontuksen kanssa. Suusuojat lensivät roskakoriin. Korppi kutittaa nenää. Mummolta tippuivat tekohampaat puroon. KUUVELJET HYÖKKÄYKSEEN!