tuulen mukana lennän kohti uusia pettymyksiä,
juureni tyngät eivät pysty takertumaan,
tyyninä päivinä löytyy onni ja aurinko,
mutta se kestää aina vaan hetken,
ja tuuli vie minut taas mukanaan,
juureton, päämäärätön,
maailmalle turha,
mutta itselle niin tärkeä..
puukota minua,
pistä minut kärsimään,
edes kipua,
tuskaa,
parempi sekin kuin ammottava tyhjyys sisälläni,
ehkä sen kautta opin tunteenaan muutakin,
jopa rakkautta..
kokeile kättäni kylmää,
kuuntele sudäntäni kivistä,
maista vertani mustaa,
samaistu tuskaani,
jaa se kanssani,
se tappaa sinut,
mutta helpottaa minua..