en tarvitse rahaa enkä kunniaa,
vaan pienen turvallisen kolon,
missä levätä piilossa pahaa maailmaa,
että vahvistun ja ymmärrän taas päälleni satavan paskan painon...
lumi peittää taas kaikki poltetut sillat,
petetyt ja raiskatut mielet,
jäävät valheellisen valkoisen harson alle,
pakkanen jäädytää suut,
eikä niiden huudot enää kuulu,
tappavan kaunista,
niin hiljaista valkoista,
kerrankin kuolema on valkoinen.
voi ei huomasin just että mulla on just puolivuotis synttärit... jee.. vittu mitä paskaa.. toivottavasti tänään on kivaa.. tai ees semikivaa.. pikkusen ees kivaa.. epätoivoon vajoan.. tartun käteen saatanan.. taluttaa minut täältä manalaan.. sinne pääsen juhlimaan.. tahdon helvettiin.. olen kyllästynyt kylmiin talviin..
sisälläno liikkuu joku,
se kiemurtelee ja etsii ulos pääsyä,
jos sisälläni on vain toinen minä,
uskallanko päästää sen vapaaksi?
rakastaisiko se enemmän?
vai tappaisiko se kaiken?
pääseekö se vapaaksi vaikka en haluaisikaan..?
hetkittäin harpon pimeydessä jota kodikseni luuleen,
välillä valo vaan ahdistaa mieltä,
pimeässä on vaan helponpaa ja oman tuskanikin paremmin kuulen,
voisin palata valoon jos voimani riittäisivät,
jos olisin enää edes elävä..