kylmä tuuli puhaltaa sydämeeni,
kurottaudun pimeään suojaan,
ei kotia,
ei kohdun lämpöä,
äiditön, sieluton ja tunteeton,
luoti päähän ja juhlat voivat alkaa..
käsi on sit leikattu...
sattuu iha saatanasti...
ei tuu uni..
haistakaa vittu.. lähen norjaan ku höyhensaarille en pääse...
koitin hiekkaa ja soraa..
ne vaan kirvelee silmissä.. ei unesta tietookaan..
tyhmät..
käsi leikataan huomenna.. jeejee..
sit on enää polvi paskana..
se kuntoon niin voin olla kesällä jo fyysisesti terve..
huom!!! fyysisesti...
ehkä aloitan joogan ja löydän henkisen tasapainon..
tai sitten en..
kalliokiipeily ilman köyttä vois olla parempi..
tai köysi kaulan ympärillä.
tiedä sitten..
kattellaan syssynmällä..
suudellaan myöhemmin..
poltettua siltaa katselen,
alas helvettiin astelen,
sieluni kadotin,
jonnekin sen myin tai unohdin,
suonissa polttaa ajatus lopusta,
hellästä ja hauraasta unesta,
mutta ne ovat vain uniharhoja,
totuus on tuskaa ja kadotusta..
kohta sitä taas grillaillaan,
poltetaan pilviä ja pussaillaan,
istutaan rannalla rapakiven päällä
ihmetellään että mikäs keppi täällä,
heilutellaan puita ja halaillaan,
hypitään järveen ja hukutaan,
ja jos ei hukuta niin jatketaan...