IRC-Galleria

tuuli puhaltaa taas kylmemmin,
lehdet ovat kellastuneet, kuolleet,
illat ja aamut ovat pimeitä, kosteita,
talven masennus hakkaa minua jo,
kovempaa, kovempaa,
katson ylös tai alas,
näen vain kuolemaa, hallaa, kylmää, mätää,
käperryn lehtikasaan siilin viereen ja nukahdan.




M

riisun itseni alastomaksi,
jotta tuntisin itseni paremmin,
paloittelen sieluni paloiksi,
jotta tuntisin sen kokonaisuuden,
katselen käsieni arpia,
jotta muistaisin menneisyyteni,
luen kehoni muistikirjaa,
ja itken onnesta kun tiedän,
että kaikkien haavojen ja pettymysten jälkeen löysin sinut.



M

ajat yöhön pimeään,
toivoen tuskan loppuvan,
katkeruuden häviävän,
kiihdyttäen mutta tietäen ettet pääse pakoon,
poltat viimeisen tupakan,
ja muistat mitä ne sinulle sanoivat,
muistat eilisen,
viimeisen hymyn rakkaasi kasvoilla,
tiedät hävinneesi,
mutta et halua vielä luovuttaa..




M

arpikudosta..

elämän palkka,
tyhjiä sanoja,
lupauksia,
joihin et usko itsekkään,
antamisen iloa,
ottamisen kaipuuta,
unohdetut itkut,
ostetut naurut,
pimeys leviää sisältä päin,
olen puhdasta pahuutta..




M

rutto sanoja,
kylmiä kalman katseita,
pahimpina aamuina,
tekstiviestitän viimeiset sanat itselleni,
mikä sinä olet?
sano se minulle
mikä minä olen?
älä sano sitä kenellekkään,
kaukaa katkera..
läheltä petollinen..
pyri pois minusta,
potki tomut tossuista ja katoa..





M

et tiedä mitä tunnen sinua kohtaan nyt,
vaikka tärisetkin itkien nurkassa,
kun lähestyn veitsi kädessä,
rystyset valkoisena,
täynnä vihaa jota rakastan,
täynnä rakkautta jota vihaan.





M

jeesus sanoi: kaatakaa maljanne..
ja mehän kaadettiin,
kaikki kaadettiin,
sielutkin myytiin ja juotiin..



M

lääkäri määräsi uintia..
lähden siis hukkumaan uimahalliin..

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN
MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha