Tunnen kuinka aika kulkee ja se kulkee hitaasti mutta sitä halutessani siis ajan kulkevan hitaasti se vaan juoksee ja juoksee tuntuu välillä kuin elämällä ois sitä vastaan jotain kun olen onnellinen niin silloin sen pitäisi loppuu nopeammin ja kun on paha olla aika ei kule niin mihinkään minutti tuntuu tunnilta ja tunti päivältä kaipa siitä selviän tähänkin saakka jaksanut ja uskon itseeni ni jaksan kaiken pahan yli ja nyt kun minulla on mitä elämältä odottaa ja voin korjata asioita joita en aijemmin voinut tehdä nyt voin ja aijon tehdä ne kaikki vaikka se veisi hengen minulta sen olen päättänyt päätöstäni ei voi kukaan muuttaa vaikka se olisi ehkä järkevämpää muuttaa haaveita/toiveita.... rakastan sua kultani <3 susta en luovu vaikka menisi henki jos sinä et satuta minua...