IRC-Galleria

Joo, en jaksa livejournaliin enää kirjoitella, niin katotaan jos tänne jaksaisin kirjoitella useammin, lol.

Mut niin... mitä kuuluu? Ei paskaa pahempaa ja kurjuutta kummempaa.
Ahdistus vienyt yöunet jo sellasen.. melkein kahden viikon ajan? Miksi? Vittu Kummatti ajaa meidät taas ulos tästä talosta, nyt takas sinne 4 B'hen. Stressiä perkele. Pitää mennä Kummattiin tekee uusi sopimus, mennä Kelalle ilmoittamaan asiasta, mennä Postiin ilmoittamaan asiasta sekä PPOlle katkaisemaan netti joksikin aikaa, että saisin sen uuteen asuntoon. Vitut. Koulussa menee paskasti, koska olen sieltä niin paljon poissa stressin ja sen aiheuttamien pienten sairaskohtauksien takia. Lol. En takuulla pääse luokalta tai kursseilta ja sit olen kusessa, jee. Tahtoisin vaan lopettaa kesken, pari kertaa meinannutkin, mut en kuitenkaan tee sitä. Raahaudutaan nyt vain loppuun asti, kyl se siitä.

Mitä muuta voisin kertoa. Hmm, voisin kertoa tässä yhdestä asiasta, joka tapahtui koulullamme, perjantai aamuna, mutta sain kuulla siitä vasta sunnuntai aamuna. Järkytyin. Hiljenin ja lopulta itkin iltaan asti, myöhään yöhön ja sit nukahdin (pari kertaa olin itkemättä, mut sit se taas alko). Vittuku silmiä ja päätä koski. Nyt olen siitä lähtien sitten itkenyt joka ilta sitä asiaa, koska en vieläkään osaa uskoa sitä todeksi. Hmhmm, I'm dumb, mutta tietäisittepä vain sen asian jota itken. Lisätään suruun sekä ahdistukseen vielä huoli ja empatia. Nih. Loistava yhdistelmä! Saamme masentuneen ja huonovointisen ihmisen, joka skippaa koulua, ei syö enää hyvin (taaskaan) ja meinaa saada jo paniikkikohtauksia (tänään meinas sellanen iskeä, joten oli ihan pakko mennä Emmiinan kanssa ulos). No, ehkä tää helpottaa muuton jälkeen... kai.
Paska fiilis, paskapaskapaska, minkäs sille mahtaa, kun tuntee olevansa jotenkin niin eksyksissä, inhottu tms. Niin ja tietenkin jotenkin sääliä keräävä, vaikka en sitä ole, goddamnit.

Sit tietenkin on vitun ikävä ihmisiä. Olen huolissani yhden jutun suhteen, paria ihmistä ei nykyään näy melkein ollenkaan netissä (mesessä tai fooruilla, prkl), mut heillä on tietenkin syynsä. Sit jotenkin tulee välillä sellanen mustasukkanen fiilis. Se on perseestä, ya know? Hmm, ei voi mitään. Ihmiset elää elämäänsä, menevät minne menevät ja joskus tiet vaan eroo silleen kliseisesti sanottuna. Ei voi mitään, vaikka sattuukin, pelottaakin ja suututtaakin eikä haluaisi näin tapahtuvan.

O-N-G-E-L-M-I-A! Niitä mulla on ihan tarpeeksi, ja ketään tuskin kiinnostaa, mä nyt vinetän muutenkin niin helvetisti, että ihmiset varmaan kyllästyy, lol :D
Ja sit höpötän liikaa parista asiasta... No anteeeeeksi, jos en voi ajatella muuta ja sellaista. Olen melko yksinkertainen ihminen mieleltäni, monimutkainen sitten tavoiltani ja persoonaltani.

Oi perkele, ei väsytä, ei nukutakkaan. Ainoastaan vituttaa ja itkettää. Lol, aika naurettavaa... hehe, nyyh. No sentään jotain hyvää, sain ostettua DVDnä Jeff Dunham; Spark of Insanity'n sekä uudet, perkeleen ihanat ja toimivat kuulokkeet, jotka toimii kuin unelma.
Kuuntelen nyyhkymusaa, SEHÄN AUTTAA TILANTEESEEN JEE!! Vituttaa. Tahdon miittejä. Samoilla ihmisillä, joilla ne aina oli. Mitä tapahtui entisille, hyville ajoille? Minne porukat on mennyt? D:

Hmmmmm...
........
.....
...
JOO! Tähän olis hyvä lopettaa, en jaksa enempää valittaa, vaikka voisin kirjoittaa ja kertoa ummet ja lammet asioista jotka nyt ottaa päähän tai aiheuttaa sitä ja tätä. Blaah, teitä kiinnosta kuitenkaan :D Ei mua ainakaan kiinnosta oma perse, läheisillä jos menee huonosti, niin sit mulla menee huonommin. Itsestäni viis siis. Haha! Rimmas! Joo, moi.

Kirjoitan joskus taas, jos muisti pelaa. Yöt, vaikka tuskin menen vielä pariin tuntiin nukkuu, voisin vaikka väkertää synttärikortin kaverille.