IRC-Galleria

Klo: 6:45 - Herätys
Klo: 7.00 - Aamupala
Klo: 7.15-7.30 - Lähtö kouluun
Klo: 13.00-16.00 - Kaupan kautta kotiin
Klo: 17.00-17.30 - Kotona
Klo: 18.00 - Tiskaus ja ruuanlaitto
Klo: 19.00 - Kissalle ruoka ja syödään
Klo: 19.30-21.00 - Idlausta/pelausta/piirtoa/olemista
Klo: 22.00-23.00 - Hampaidenpesulle ja nukkumaan~

Ja sunnuntaisin sekä keskiviikkoisin ennen hampaidenpesua suihkuun ja perjantaisin on saunavuoro, hurrrr. Ja joskus on pyykkivuoro - kunhan aika varataan.
Sellainen on meikäläisten päivärytmi yleensä/nykyään. Ei tarvitse enää pähkäillä päätä rikki, että mitäs helvettiä nyt pitää tehdä, kun on valmiit tekemiset ja niissä menee koko päivä, eikä se haittaa pätkääkään, meow. Viikonloppuisin on vapaampaa ja montakin tuntia saattaa olla käytössä, joten viikolla on hyvä olla paljon tekemistä. Ei tylsistytä ja sellaista. Aikataulut antaa mukavan potkun elämälle ja aikataulut oikeastaan kuuluu elämään, vasta nyt sen kunnolla näen. En vietä enää koko päivää ja iltaa vain koneella ollessa, kun on seura ja tekemistä, hommia.


Hurrrhurrrr, ihanaa musaa taas iPodissa, loma meni erityisen mukavasti mutta loppui kuitenkin seinään. Ulkona on kylmä kuin ryssän helvetissä ja sisäreidet meinaa jäätyä irti. En tykkää, kesä tänne ja helkkarin nopeasti! Kesäkuun 28. päivä tosin saisi jäädä tulematta, todellakin...
Mietin liikaa asioita. Ihan liikaa. Etenkin jos tulee tylsiä hetkiä tai jos joudun olemaan yksin. Ja eilen huomasin surevani vasta nyt erästä pientä juttua mutten onneksi itke sitä pahemmin, koska asia ei pahemmin sydäntäni liikuttanut. Ei tosiaankaan. Muistot tosin kirvelee ja tuo halua päästä takaisin siihen aikaan mutta todellisuudessa näin on ehkä ihan vaan parempi. Ajan kanssa mä pääsen asioista yli ja ehkä joskus mä opin olemaan ottamasta asioista itseeni. Tai tuhoamasta mun suhdesiteitä ihmisten kanssa tai opin varomaan tietynlaisia ihmisiä joiden kanssa en ehkä tulekaan toimeen. Ja ehkä joskus mä opin olemaan antamatta anteeksi niille, jotka todellakaan ei anteeksiantoa ansaitse tai eivät ainakaan ole edes anteeksi pyytäneet.
Huolettaa. Tavallaan. Tavallaan sitten vain toivottaisin onnea yritykselle ja sellaista. Ironisella tavalla siis huolettaa - tai sarkastisella, en osaa selittää sitä. Tavallaan ei kiinnosta pätkääkään ja pyöräytän vain silmiäni. No kuitenkin. Yhdestä toverista olen kyllä huolissani. Tunneasioiden puolesta siis. Toivottavasti hän ei nyt satuttaisi itseään taas ja pahemmin, toivon hänen muistavan erään asian tai sellaista. Äh, ehkä en selitä tämän enempää sillä en kuitenkaan aio asiasta kellekään pahemmin puhua - enkä aio kertoa kysyjille, että mistä puhun.

OHOPS! Opettaja palasi, joten pitää mennä ---->