Meikä joskus miettii, että miksi ihmiset ei siinä huumassaan osaa ajatella hetkeä pidemmälle ja asioiden seuraamuksia, ennenkuin suin päin rynnivät päätöksiinsä ja sitä kautta sinne tunkioon?
En mä tiedä, joskus vain mietin tätä, koska itse en viitsi suunnitella sen pahemmin tulevaisuutta. Unelmointi on kivaa mutten mä ala päättämään tai suunnittelemaan mitään sen pahemmin. Oma moka se kuitenkin on, jos näin nuorena alkaa suunnittelemaan jotain suurta, josta saa mahdollisesti kärsiä sitten loppuikänsä.
Eikö tosiaan voi miettiä edes puoli vuotta ennenkuin ryntää päätöksiin?
Eikö sitä voisi joskus tosiaan katsoa vähän itseään ja syyttää itseään päätöksensä tuomista vastoinkäymisistä, eikä heitä jotka siitä huomauttavat tai liittyvät vain jollain tapaa asiaan?
Eikö sitä voisi joskus tosiaan katsoa vähän itseään ja syyttää itseään päätöksensä tuomista vastoinkäymisistä, eikä heitä jotka siitä huomauttavat tai liittyvät vain jollain tapaa asiaan?