IRC-Galleria

odotan boardingia Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lennän Wienin kautta Hawleriin eli Erbiliin hetken kuluttua.

Ruumaan lastattu laukku ( 25,5 kg) on täynnä tuliaisia mieheni sukulaisille ja tietenkin Kristiina Koivuselle. Hän pyysi vielä ostamaan edam-juustoa lentoaseman Stockmannilta. Juustonnälkä on varmaan aika suuri viikkojen Kurdistanissa oleskelun jälkeen ; )

Lämpötilan Kurdistanissa yli +40-astetta, joten varmaankin tarkenen siellä. Ostin vielä eilen Norasta 2 valkoista puuvillatunikaa ja 2 intianpuuvillahametta. Hellevaatteita ei olisi varmaan muualta enää löytynytkään kuin Norasta Mannerheimintieltä päivystävän apteekin kulmalta.

Helsingissä lämpötila tippunut ajoittain jo alle kymmenen asteen, joten syys- ja talvisesonkivaatteita ainoastaan tarjolla kaupoissa.

Terveisiä kollegoille "kassaan"; tiedätte kyllä, keitä tarkoitan ; ) Nyt sitä mennään oikeasti etelään ja lämpimään. Rusketusta minulla ei varmaankaan ole teille esitellä palattuani Suomeen, koska palan aina auringossa.

Vaasaan kiitokset tuesta ja neuvoista : )

Kela otti äitiyspakkaukseen
kaksikielisille perheille suunnatun
esitteen Anna lapsellesi
lahja – Ge ditt barn en gåva ensimmäistä
kertaa tänä vuonna.
Esite on tarkoitettu perheille,
joissa lapsen vanhemmilla on
eri äidinkielet. Siinä annetaan
tietoa lapsen kasvattamisesta
kaksikielisyyteen ja sen vaikutuksesta
lapsen kielelliseen kehitykseen
sekä käytännön neuvoja
vanhemmille. Kaksikieliset
perheet ovat kansainvälistymisen
ja EU-jäsenyyden myötä
Suomessa merkittävästi lisääntyneet
viime vuosina ja lisääntyvät
edelleen. Esitteessä
käsitellään kaikkia kieliä, ei
pelkästään suomen ja ruotsin
kieltä.
Esite otettiin pakkaukseen
Suomenruotsalaisten kansankäräjien
aloitteesta. Kansankäräjät
on myös kustantanut esitteen,
joka on saatu äitiyspakkaukseen
maksuttomana.
Esite valittiin pakkaukseen
kokeilumielessä, ja siitä kysytään
palautetta syksyllä tehtävässä
äitiyspakkauksen tuotteita
koskevassa Kelan tutkimuskyselyssä

Pizza- ja moppilesket-nimellä tunnetuksi tulleet vertaistukiryhmämme ovat pian käynnistymässä. Olen tiedustellut toimintaa varten tiloja eri puolilta Helsinkiä. Toiveeni olisi, että vertaistukiryhmiä olisi jatkossa jokaisella asuinalueella; lännessä, pohjoisessa, idässä ja etelässä.

Niitä, joita vertaistukitoimintamme kiinnostaa, pyydän olemaan yhteydessä minuun sähköpostitse ( aikuiskouluttaja@gmail.).

Kotisivumme ovat päivitystyön alla ja siirtyvät toiseen osoitteeseen piakkoin.

http://www.tourismkurdistan.com/photog.asp

Aika suppea teos, mutta aiheuttaa matkailukuumetta ainakin minulla : ) Ja uskon, että tehoaa muihinkin kaukokaipuuta helposti poteviin.

Takana ihana viikonloppu Vaasassa, edessä työviikko! Kiitos emännälle ja isännälle!

Jälleen kerran koin, että on tosi tärkeätä tavata muitakin kurdilais-suomalaisia pariskuntia. Tuli päivitettyä uutiset ja kuulumiset ja keskusteltua ajankohtaiset asiat läpi.

Mielipiteeni ja tietämykseni vertaistuen tärkeydestä vahvistui taas. Jokaisella suuremmalla paikkakunnalla pitäisi olla monikulttuurista parisuhdetta ja -perhettä tukevaa toimintaa. Se olisi ihan terveys- ja sosiaalialan pirtaan sopivaa työtä. Aivan varmasti keskusteluryhmiin ja perhekahviloihin löytyisi kävijöitä yhteiskuntamme koko ajan vahvasti ja nopeasti kansainvälistyessä.

- Moppileski -

Kokoonnumme Kannelmäessä; Pizza- ja moppilesket eli kurdien vaimot ja avovaimot! Tervetuloa mukaan joukkoomme. Olen vastassa Kannelmäen juna-asemalla Helsingin suunnasta tulevalla laiturilla klo 12.20 ja 12.35 junalla tulevia.

Menemme piknikille Mätäjoen puistoon. Eväät nyyttikestiperiaatteella, joten tuo mukanasi hieman enemmän syötävää kuin, mitä itse tarvitset. Jokainen tuo yhtä lajia; viinirypäleitä, mansikoita, keksejä tms. Tavataanhan!

dokumentti Pohjois-Irakin autonomiselta kurdialueelta eli Kurdistanista. Dokkari löytyy myös Ylen Areenalta. Katsokaa! Siitä selviää, mikä tilanne on siellä tällä hetkellä. Ei sotaa, ei levottomuuksia. Rauhallista, tavallista elämää....

Te, jotka olette yhdessä Irakin kurdin kanssa, kehotan teitä menemään vierailulle sinne. Ohjelma todistaa sitä, mitä olen kaikille jo neljän vuoden ajan kertonut; siellä voi vierailla ja siellä on turvallista.

EU:n tuomioistuin poisti kurdien PKK:n terrorilistalta

Julkaistu: 13:53 HS

stt–reuters


Luxemburg. EU:n tuomioistuin on poistanut Turkin kurdien PKK-järjestön unionin terroristilistalta. Tuomioistuimen mukaan EU ei ole perustellut riittävästi päätöstään.

Turkki on kieltänyt PKK:n toiminnan. Myös Yhdysvallat pitää PKK:ta terroristijärjestönä.

Tällä päätöksellä on suuri vaikutus kurdien itsenäistymispyrkimyksille. Nyt on mahdollista itsenäistyä/saada federalismi aikaiseksi; saada Kurdistan.

- Kotoutumisaikaa on pidennettävä

- Kotoutumiseen liittyvä suomen kielen koulutus pois työvoimatoimistoilta

Maahanmuuttajaperheiden kotona olevat vanhemmat oppivat suomen kielen huonommin ja hitaammin kuin heidän koulussa olevat lapsensa. Moni äiti ei ole vuosienkaan Suomessa oleskelun jälkeen ollut kielikurssilla. Vaikka siihen olisi kotoutumisaikana ollutkin mahdollisuus, moni ei ole pienten lasten hoidolta päässyt kielikurssille. Työttömät vanhemmat eivät ole päässeet osallistumaan yhteiskunnan toimintaan ja oppimaan yhteisiä pelisääntöjä suomen kielen lisäksi.

Yksinhuoltajuus on erittäin yleistä maahanmuuttajaperheissä. Yksinhuoltaja- yleensä äiti- elää eristäytyneenä ja lähes kielitaidottomana kotona monen pienen lapsen kanssa. Pienille lapsille päivähoidolla saattaisi olla merkittävä rooli niin lapsen kasvatuksen tukemisen kuin äidin jaksamisen kannalta. Suurin syy, miksi päivähoitoa ei käytetä niin paljon, ovat ennakkoluulot päivähoidon työskentelymenetelmiä kohtaan. Luullaan mm. , että lasten on syötävä sianlihaa ja että lapset kasvavat pois omasta kulttuurista, jos he ovat päiväkodissa.

Myös käytännönongelmat, kuten monen lapsen hoitoon kuljettaminen, saattaa olla ylivoimaisen vaikeata ratkaista. Samoin monen lapsen saaminen samaan päiväkotiin voi olla tosi vaikeata. Lyhyellä varoitusajalla järjestetty kielikurssi voi johtaa äkilliseen päivähoidon tarpeeseen viidelle, kuudelle lapselle. Käytännön ongelmat voivat johtaa äidin hylkäämään kielikurssin ja jäämään kotiin lastensa kanssa.

Tilanne asettaa lapsen perheessä rooliin, joka ei hänelle luonnostaan kuuluisi; lapsista tulee perheen asiamiehiä. Kielitaitoon tiivistyy yleisimmän tason ristiriita, jossa lapset tulkitsevat vanhemmilleen yhteiskunnan toimintatapoja. Roolien sekoittuminen aiheuttaa perhedynamiikassa jännitteitä. Vanhemmat saattavat menettää auktoriteettiasemansa ja joutua riippuvaisiksi lapsistaan. Lapset ja nuoret taasen kokevat usein ristiriitaa erilaisten kulttuuristen odotusten välillä. Vanhemmat saattavat kadottaa vanhemmuuden roolin.

Lapselle ei ole hyväksi, jos ympärillä on vain työttömiä, toimettomia aikuisia. Aikuisten tulisi voida näyttää esimerkkiä olemalla aktiivisia ja osallistuvia. Heidän tulisi yrittää saada keskusteluyhteys valtaväestön kanssa ja keskustella kulttuurieroista ja tutustua toisiinsa. Jos lapset näkisivät vanhempansa aktiivisina toimijoina passiivisen uhrin roolin sijasta, toisi tämä tasapainoa lasten ja vanhempien kanssakäymiseen.

Hyvä tapa kotoutua Suomeen ja oppia suomen kieli, on toiminta, jossa on yhdistettynä työnteko ja suomen kielen opetus. Puolet päivästä maahanmuuttajataustainen henkilö voisi tehdä töitä esim. vanhainkodissa ruokkien vanhuksia ja toisen puolikkaan päivästä hän olisi kielikurssilla. Kun kielitaito lisääntyi, voisi hän alkaa opiskella muitakin kouluaineita ja ammatillisia aineita.

Myös monet muut ihmisryhmät, kuten vammaiset, työrajoitteiset ja yrittäjät jäävät vaille riittävää suomen kielen koulutusta. He eivät ole työttömiä työnhakijoita; ja siksi heille ei tehdä aktivoimissuunnitelmaa, jonka perusteella heidät ohjattaisiin suomen kielen kursseille. Siksi työvoimatoimisto ei ole oikea instanssi hoitamaan suomen kielen kursseille ohjaamista.

Kotoutuminen on toiminnan ja tiedon tasolla myös todella heikolla pohjalla nykyään. Monet maahanmuuttajat eivät usein tiedä riittävästi itseään koskevista asioista vielä vuosienkaan Suomessa oleskelun jälkeen. He ovat sitä mieltä, että neuvontaa ja ohjausta tarvitaan paljon enemmän kuin mitä sitä saadaan.

Sosiaalipalveluilla olisi siis iso ja tärkeä tehtävä hoidettavana maahanmuuttajien kaikenlaisessa neuvonnassa ja opastuksessa Suomessa elämisessä. Kirjallisen materiaalin jakaminen koetaan melko hyödyttömäksi. Maahanmuuttajien kulttuuri on pitkälti henkilökohtaiseen kontaktiin perustuvaa. Sosiaalipalveluiden tulisi järjestää tarpeeksi usein keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia ja koulutusta yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista asioista palveluneuvontaa, palveluohjausta, keskusteluja sosiaalityöntekijöiden kanssa jokapäiväisten asioiden hoitamisesta ja lasten kasvatuksesta. Maahanmuuttajaperheet ilmeisesti odottavat ”yhdessä tekemisen ja olemisen” - meininkiä; lasten kuljetuspalveluja ja erilaisia toiminnallisia kerhoja

Suomessa on jokaisella oikeus harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti. Yleensä maahanmuuttajat, jotka kieltäytyvät tietynlaisista työtehtävistä, käyttävät sitä poliittisiin tarkoitusperiin ja vallankäytön välineenä. Jos ihminen haluaa käyttää toista hyväkseen, sen voi aina selittää kätevästi sanomalla, että uskonto kieltää. Uskontoon tukeutuvat henkilöt ovat useimmiten pakolaistaustaisia. Uskonto sulkee heidän silmänsä; ja he eivät pääse tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan omaehtoisesti. Useimmiten heidän mielipiteensä ja mielikuvansa Suomesta on vääristynyt. Uskontoon tukeutuvilla henkilöillä on suuria vaikeuksia sopeutua Suomeen. Pahimmillaan se saattaa aiheuttaa jopa yhteiskunnasta eristäytymisen.

Suomessa sosiaalipalvelut ovat liian pirstaloituneita ja lokeroituneita. Jo kantaväestön edustajan on vaikeata hahmottaa, mitä palveluita on saatavilla ja mistä luukulta. Tiukasti eri sektoreille hajautetut palvelut ja eri hallintokuntien välinen yhteistyö hajottavat auttamistyön palasiksi, eikä kenelläkään ole kokonaiskäsitystä autettavan henkilön/perheen tilanteesta ja avuntarpeesta.

Palvelujen sektorirajat ylittävä koordinaatio ja selkeä työnjako puuttuu. Tästä kärsivät eniten maahanmuuttajat, joiden auttamiseen ei löydy tehokkaita keinoja ajoissa. Vasta kun ongelmat kärjistyvät erityis- ja kriisipalvelujen avun tarpeeksi, alkaa maahanmuuttaja saamaan apua itselleen ja perheelleen. Kotoutumispolitiikan ja sosiaalipolitiikan kosketuspinta on vielä melko vähäinen. Vuorovaikutusta eri sektoreiden ja palveluketjujen välillä tarvittaisiin. Maahanmuuttajien palveluohjaus voisi olla henkilökohtaista ohjausta, joka olisi joustavaa, uusia muotoja etsivää; ja sen tulisi kyetä ylittämään virastorajat helposti.

Maahanmuuttajien; samoin kuin monietnisten perheiden ( toinen puolisoista on kantaväestön edustaja ) tarpeisiin vastaamiseksi tarvittaisiin matalan kynnyksen palvelupisteitä, joista voisi sada henkilökohtaista ohjausta jopa ilman ajanvarausta. Perhekahvilat, erilaiset ryhmätoiminnot, avoimet päiväkodit ja tuettu lomatoiminta ovat tällaisia toimintoja. Lisäksi näissä toimipisteissä tulisi olla asiointiavustamista; henkilö, joka auttaisi täyttämään lomakkeita ja hakemuksia ja laatimaan valituksia tehdyistä päätöksistä. Näin maahanmuuttajataustaisen henkilön oikeusturva voitaisiin oikeasti taata.

Tällaisessa avoimessa konttorissa voisi olla mukana myös maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Nämä tilat voisivat olla sekä neuvontapisteitä että ihmisten omaehtoiseen yhdessä olemiseen tarkoitettuja. Niissä voisivat lapset ja vanhemmat yhdessä ja erikseen harrastaa ja toimia. Suomen kielen kurssien ohella voitaisiin pitää myös oman äidinkielen kursseja maahanmuuttajille. Lisäksi voitaisiin järjestää suomalaistaustaisille puolisoille kursseja heidän ulkomaalaistaustaisen puolisonsa kielellä. Eri kielien keskustelukerhot olisivat kielikurssien luonnollinen jatkumo.

Kun maahanmuuttajataustainen henkilö päättää jäädä Suomeen pysyvästi ja on elänyt täällä härmäläisten maassa tarpeeksi pitkään, tulee eteen kansalaisuuden hakeminen. On toki niitäkin, jotka haluavat pitää oman kansalaisuutensa tai jotka päätyvät kaksoiskansalaisuuteen, mikäli se on mahdollista.

Tietääkseni Suomen kansalaisuutta hakevat useimmiten ne, joiden on mahdotonta tai huomattavan vaikeata palata enää kotimaahansa. Tai jotka Suomen passin haltijoina pääsevät helpoimmin vierailemaan kotimaassaan.

Ei tule kuin illallinen Manulle

Maahanmuuttovirasto tutkii kaikki kansalaishakemukset. Hakukriteerit ovat tiukat. Hakijan pitää asua Suomessa. Hänen pitää olla asunut täällä yhtäjaksoisesti tarpeeksi monta vuotta; 6 vuotta tai vaihtoehtoisesti 4 vuotta, jos on naimisissa suomalaisen kanssa. Tästä ajasta hakijan on pitänyt asua yhdessä puolison kanssa vähintään 3 vuotta ja pariskunnan pitää edelleen asua yhdessä ja avioliiton pitää olla voimassa edelleen.

Lisäksi vaaditaan nuhteettomuutta. Jopa liian raskas kaasujalka eli useat ylinopeussakot voidaan katsoa sellaiseksi tekijäksi, että Suomen kansalaisuus jää ”hyllylle”. Käsi sydämellä; kuinka moni suomalainen läpäisisi vaadittavat kriteerit?

Kielitaitoedellytys on se, joka viimeistään karsii suomalaisuutta halajavat pois joukosta. Olen kuullut useilta henkilöiltä, että kielikoe on niin vaikea ettei siitä selviäisi edes Suomessa koulut
käynyt kantaväestön edustaja. Kysymykset siitä, miten joku sananlasku tai loru jatkuu, tiputtaisi minutkin pois kansalaisuudesta! Onko sittenkin lottovoitto syntyä suomalaiseksi ; ) Ei tarvitse ainakaan taistella tietänsä kielikokeen läpi tullakseen Suomen kansalaiseksi.

Suomen kieli on tärkeä

Kielitaito on aina tärkeä, niin kuin olen aikaisemminkin maininnut. Mutta millainen kielitaito on sitä, mitä tarvitaan ruokakaupassa, pankissa, työpaikalla ja harrastuksissa? Nykyään emme enää käytä sananlaskuja sivistääksemme lapsiamme. Tiedonhankintatavat ovat muuttuneet ja rikastuneet niin paljon ettei sananlaskuilla ja loruilla ole enää sitä tehtävää, mikä niillä oli ennen kuin suomalaiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan.

Kadunmiehen suomen kieli on aivan erilaista kuin kirjakieli. Stadilaisena syyllistyn usein puhumaan slangia. Silloin sekin vähäinen suomen kielen ymmärrys, mikä maahanmuuttajataustaisilla ystävilläni ja tutuillani on jo hallussa, haihtuu sana-avaruuteen. He jäävät katsomaan minua kummissaan ja tiedustelevat viestini sisältöä hämmästellen ettenkö puhukaan suomea ; ) Toinen ns. helmasyntini on puhua aivan liian nopeasti.

Kurssien sisältö ja kielen käyttö

Suomen kieltä tulisi oppia ja opiskella käytännön läheisesti. Suomalainen sekä kulttuuri- että kielitukihenkilönä olisi oiva ratkaisu kotiutumiseen ja suomen kielen oppimiseen. Olen mielessäni pähkäillyt erilaisia ratkaisuja, joilla toteuttaa toimiva suomen kielen oppimisen malli. Saa tulla kysymään ; )

Paperi-Suomi

Kielikoe täytyisi muuttaa käytännön läheiseksi. On paljon kulttuureja, joissa ei toimita ”paperikeskeisesti”. Maahanmuuttajataustaiselle henkilölle on melkoinen kulttuurisokki se, että kaikki täällä Suomessa halutaan selvittää ja varmistaa papereilla. He kokevat ettei heitä ja heidän sanaansa uskota ja ettei heihin luoteta.

Maahanmuuttovirasto käsittelee hakemukset ” mahdollisimman nopeasti”. Mavi ilmoittaa nettisivuillaan, että puhelintiedustelut hidastavat käsittelyä ja että Mavi toivoo, että asiakkaat välttävät näitä yhteydenottoja.

Samoin Mavi ilmoittaa, että lomake on oltava huolellisesti täytetty ja siinä on oltava kaikki lomakkeessa mainitut lisäselvitykset mukana. Hakijan tulee tarkistaa ennen hakemuksen jättämistä, että on asunut Suomessa riittävän kauan. Myös kielitodistus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta täytyy olla lomakkeen mukana ; ja että muut kansalaistamisen edellytykset täyttyvät myös.
” Jos et täytä kansalaistamisen edellytyksiä, otat sen riskin, että saat kielteisen päätöksen. ” Näin siis Mavi tiedottaa Suomen kansalaisuutta hakeville.

Yleinen käytäntö

Oma kokemukseni on, että mitä tahansa asiaa hoidettaessa, voi aina täydentää hakemusta lisäselvityksillä jälkikäteen. Joskus käsittelyajat juoksevat niin kiireellä, että varsinainen hakemus pitää jättää tyyliin ”jo eilen”. Tällöin jää ainoaksi mahdollisuudeksi täyttää lomake ja toimittaa muut lisäselvitykset jälkikäteen sitä mukaa, kun ne saa kasattua. Ymmärrän varsin hyvin sen, että maahanmuuttajataustaiset henkilöt kokevat monet maamme viranomaiskäytännöt erittäin byrokraattisina ja joustamattomina. Tuntuu kuin paperi olisi luotettavampi ja parempi kuin ihminen.

Voimia teille, jotka taistelette kielikokeen kanssa : )
Voimia myös teille, jotka olette aikeissa laatia jonkun anomuksen, hakemuksen tai valituksen. Papereilla on päällystetty tämä tiemme ”onneen” Suomessa ; )