IRC-Galleria

Maanantai, perjantaina Chuck Shculdinerin muistelot Klubilla. Tekis mieli jo imeä viinaa. Paikat on paskana johtuen perjantain liikenneonnetomuudesta. Tuolla murun selonteko tapahtumien kulusta: Miraellen.
...let the metal flow

Niinhän siinä kävi. Ei kannattaisi kipeänä alkaa kikkailemaan. Ääntä ei lähde kuin hiljaisella volumella. Yskittää, kurkku on koko ajan kuiva. Lääkäri määräsi sairaslomaa kolme päivää. Tässähän on hyvä jatkaa kodin remppaa ja repiä tapettia irti. Naapurit ovat mielissään, koska en pysty isoon ääneen kiroamaan. Joku amatööri on meinaan laittanut tapetit seinään liisterin ja liiman sekoituksella. Vaatii pitkäjänteisyyttä repiä tapettia pelikortin kokoisina paloina irti.

Oli tarkoitus eilen rustailla tänne jotain, mutta enpä sitten kerinnyt auton rassaamiselta yms. Tässä siis vähän lauantaita:

Heräsin aamulla kurkku turvoksissa ja olkapään lihakset jumissa. Heh, mainio alku keikkapäivälle. Pelko perseessä availin päivän mittaan ääntä ja huomasin ettei se mihinkään aukea, päinvastoin. Lähdimme kitaristin (spewed) hänen vaimokkeensa (pink pussy) ja oman honeyn (miraellen) kanssa kohti Turkua erittäin miellyttävässä ajosäässä. Miellyttävässä jos haluaa testailla miten uudet talvirenkaat käyttäytyvät sohjoisella tiellä. Pääsimme ehjin nahoin Turkuun. Keikkapaikka oli hienoinen pettymys, todella pieni, lähinna kooltaan lähipubia muistuttava keskiolutjuottola. Meininki oli kyllä todella hevi tai metal, sillä ämyreistä pauhasi laatumusaa biisi biisin jälkeen. Omakin fiilis nousi vaikka soundchekissä volumerajat mitattiin desibelimittarilla ja taso ei saanut nousta yli 95 Db:n! Eihän sellaisilla volumeilla heviä veivata! Ei ollenkaan!
Päivällä ollut pelko perseessä ei kadonnut minnekään, sillä ääneni kuulosti tosi munattomalta ja tuntui kuin joku olisi tunkenut kurkkuuni tulisen hiilen.
Aloitimme soittamaan puoli yksitoista ja baari täyttyi parissa minuutissa hevidiggareista. Yleisö oli todella hyvin mukana ja heilutti tukkaa heille tuntemattomien biisien tahdissa. Hyvä Turku!
Keikan jälkeen hiili kurkussa oli kasvanut juhannuskokoksi, enkä pystynyt puhumaan. Linimenttikään ei maistunut, vaikka yleensä sitä kuluu suhteellisen suuri määrä keikan jälkeen. Hyvä näin. Pääsimme kolmen aikaan kotiin, miraellenin ajaessa urheasti energiajuoman voimalla Tampereelle.

Tänään:

Heräsin jostain kumman syystä jo ysiltä purkamaan digikameraa. Katsellaan jos sieltä löytyy hyviä otoksia tänne lisättäväksi. Kurkku tuntuu ihmeellisen "normaalilta" vaikka eilen vakuutin hakevani maanataina sairaslomaa töistä.

Olipas kohtuullisen rankka työviikko. Rankat huvit? Katselen metrin päässä seisovaa arvokasta rivistöä: Absinthe, Finlandia, Jägermeister ja Sierra Tequila. Houkuttelevaa.... eh? Amatöörituohua, huomenna pitäisi lähteä Turkuun keikalle Crystalicin kanssa. Epäonnekseni olen bändin laulaja, joten viinamäen touhut voi suorilta käsiltä unohtaa. Ja kun pää on umpiluuta, muutamaan kertaan on tullut testattua, etteivät nuo kaksi sovi yhteen. Kännissä voi aina hoilata tiettyyn rajaan saakka, mutta krapulapäivänä ääntä ei saa auki vaikka samoilla linimenteillä sitä kuinka yrittäisi elvyttää. On tullut sekin kokeiltua ja siitä ei tule kuin sanomista.

Mutta... niin kuin Matti Nykänen sen totesi: "Kyllä aikuinen mies aina yhdet tulokaljat voi ottaa!".