Manta simahti hyvin väsyneenä pitkän päivän päätteeksi...Vieraita kävi ihan mukavasti, kiitos niille jotka Mantan muisti. Paikalla oli Mofa ja Niitu-mummo ja Mobo. Moster ja hänen mies ja Mantan kaks serkusta. Famo ja hänen mies, Vaari ja hänen avokki ja viimeisenä mutta ei pienimpänä kummitäti ja hänen isukki. Lämmin kiitos! Niih ja mun oma mummo
Runo 88:
Joka päivä kaiken aikaa,
mietin onko tämä totta
ollenkaan,
että kanssasi
tätä taikaa rakkauden me
koetaan,
että kantaa
oikeasti tämä tunne aina
päivään huomiseen ja taas
hetken ihanasti tunnen
sydämmeni lentoon
lähteneen..
Tahdon oikeesti
olla sinun enkä vain
leikisti rakastaa, kanssas
oikeesti kokea kaiken mikä
ollut on unelmaa..
Tahdon
syliisi painaa pääni tahdon
lämpöösi nukahtaa..Olla
kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti
rakastaa..
Uskonut en silloin
ennen, että todellisen onnen
löytäisin, kun mä aina
tullen mennen sitä juuri
pakenin, mutta nyt on kaikki
toisin..