Täti kävi katsomassa sen Emily Rose leffan meillä...vaikutti jänskält sen minkä kerkesin näkemään. Päässä soi olen mies olen mies jolle ei koskaan tapahdu mitään....Jostain syystä ei oikein mikään maistu...voi elämä. Ei tarvii mainita erikseen koska tiedän ja tunnen sen sydämmessä et täällä on kaksi ihmistä jotka tuntevat minut sisään ja ulos. Olen outolintu tiedän sen mutta en ole löytänyt mitään Freudilaista selitystä siihen. Kumpa saisin ajan käännettyä taaksepäin joissakin asioissa mut ei niin ei...ei onnistu... Nyt meinaan katsoa hyvän ystäväni suosittelemaa Hostel elokuvaa...paras olla hyvä sillä sen takia valvon.