IRC-Galleria

Pidätte mua varmaan jo hulluna tai jotain...miten ihminen voi ikävöidä kissaa niin paljon? Miksi se on niin vaikeaa? Tuntuu kun maailma romahtaisi...emme päässeet vielä kämppää katsomaan kun isäkarhun työnantaja vuokraa sen vasta joulun jälkeen....


Runo 144:

Kysyit, mitä haluan?
En osannut kertoa,
pelkäsin läheisyyttä.
Menetin sinut.
Nyt tiedän mitä haluan.
Sinut.
Myöhäistä, olet mennyt.
Muistoksi jätit ikävän..


By Johanna

Taas ollaan menty pää kolmantena jalkana. Luulin et lapsilisä ois tullut mut keskustan automaatilla hämmästelin tilini saldoa 6e...Maanantaina ois työhaastattelu (vakipaikka). Huomenna on palaveri, torstaina sit se teatteri ja su. siskon pojan synttärit....ja taas mennään...


Runo 143:

toivon, että olisit täällä,
puhuisit kanssani, istuisin
sylissäsi, nauraisimme,
joisimme kahvia, katsoisimme
takkatulta, kaikki olisi
täydellistä. tavallaan
oletkin täällä, olet
unelmissani

Työkaveri ois myymässä mulle Fiestan mut isäkarhu ei ole mielissään...en kyl minäkään siihen hintaan...Minun päähän on tullut eiffeltorni, hävettää taitaa olla murrosikä tulossa....


Runo 142:

Mikä on sen syy, että aika pysähtyy, kyyneliin yltyy?

Mikä on sen syy, ettei valoa nää, vaan yksin jää?

Mikä on sen syy, etten saa öisin unta,
että elämä kääntyy, ja sataa toivon lunta?

Meren aallot vieköön tämän kaipauksen pois,
lisää toivoa mulle tois.

Enemmän elämältä toivoa hain,
mutta tämän, ikuisen kaipuun vain siitä mä sain.

Lisää jos minulle elämää voisit antaa,
voisin tämän tuskan pois mä kantaa.

Mutta yksin minut jätit näin,
mä kaipuun saarelle ikuisesti jäin.

Ehkä jossain kipinä toivon on, siellä se on,
mutta aina yhtä toivoton.

Huomenna on vanhempainilta Mantalla....
Keskiviikkona meillä on palaveri ja sit mennään katsomaan rivarikämppää Routiolle...3h ja keittiö, oma sauna ja kaks autopaikkaa. Isäkarhun työnantaja vuokraa sen (hänen isä asunut siinä). Torstaina mennään koko katras teatteriin...

Tänään riittänyt vauhtia päivään...kiitos kaikille jotka muisti


Runo 141:
On sulla varaa varttua
kun sulla ei ole kurtun kurttua

Isäkarhun synttäreitä tänään vietetään. Tarjolla on hiukka kyrvähtänyttä piirakkaa....Manta nukkuu nyt....nukahti eilen kl. 23.50 ja heräs jo kl. 7. Ekan kerran 2v elämänsä aikana kun ei simahtanu millään ennen tuota...


Runo 140:

Aurinko aurinko lettuja paistaa
Ihana ois auringon lettuja maistaa
Kiipeän puuhun, pistelen suuhun
Loput voin heittää ukolle kuuhun
Sitten käympi lepäämään
pikkuinen masu pullollaan

Hur kan jag sakna så mycket? Varför dör allt jag håller kärt? Läste igår hela kvällen om sjukdomen som föll som skugga övet vårt hem...Varför fick inte vår katt smärtstillande så som så många andras katter? Varför undersöktes den inte bättre? Varför kostar det så mycket? När pengarna är slut skall man bara vänta att djuret dör i sina smärtor? Varför får inte djuren hjälp utan pengar? I Amerika hjälper de nog dem som är utan pengar...Är kärleken till mitt djur slut när pengarna är slut? Den största kärleken har jag hittat bland djuren, tyvärr har de alla lämnat mig för tidigt..

Runo 139:

Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

Mie olin sit silitysrauta:

Olet sisäinen tulisielu, vaikka ulospäin näytätkin herkästi viileältä. Jos joku sattuu tulemaan luoksesi väärään aikaan, saattaa heiltä palaa näpit. Et välttämättä kaipaa suuria joukkoja ympärillesi ja viihdyt itseksesi varsin hyvin, mutta jos menet juhliin, menet sinne tyylillä.
Olet tarkka työssäsi ja yleensä jälki on erittäin siistiä. Paneudut työhösi antaumuksella.

Runo 138:

"sinussa on jotain jota ei
voi selittää, sinussa on
jotain niin hämmentävää,
sinussa on jotain jota muut
ei ehkä nää, se on jotain
joka minuun iäksi jää!"

Isäkarhu kertoi taas jotain tänään mikä ei mene minun päähän....asia koske Mantaa...ei ole sattunut mitään mut välillä mietityttää mitä pahaa meidän perhe on tehnyt....tai jättänyt tekemättä...Noh asia pistetään korvan taakse ja muistetaan sit myöhemmin....


Runo 137:

Minä olen minä
Sinä olet sinä
mitäköhän olemme yhdessä?

(Isäkarhu+Minä= Ydinpommi)

Paljon olen miettinyt et voiko maapallon päällä olla yhtä ihana 17v tyttö? Ensinäkin Manta on hänellä mielessä 24/7 ja sit hän kirjoitti niin ihanan runon päiväkirjaan...Viirun muistolle...kiitos

Runo 137:

My Dearest Friend

Now you're gone
and now it's too late
to say I love you,
I miss you and I need you
My Dearest Friend

You left us so quickly
But I'm still glad
Your pains are gone
and I was with you, I was next to you
so you didn't have to be alone
I was the last person
you saw, you felt
I will miss you, always
I will remember you, always
I will never let anyone or anything
take your place
You will be in my heart, always
Rest in peace...
My Dearest Friend

Nukkukaa hyvin
Peppi & Viiru

Snugglecakes

Niin yleiset sanat on: et sehän oli vaan kissa...se kissa oli meidän perhettä ja nyt se on poissa...
Runo 136:
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Sateenkaarisilta-animaatio englanniksi: http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html