IRC-Galleria

Tuskimpa mua palkitaan oscarilla kun päätin jatkaa Lohjal. Virka oli ja meni...olisivat tarvinneet työntekijää jo 1.1.2007 joten kieltäydyin Virasta, haloo...olen hullu mut tiedän sen. Lupasivat pitää yhteyttä koska pitivät perjaatteistani...

Runo 157:

"Tahdon oikeesti olla sinun,
enkä vain leikisti rakastaa.
Kanssas oikeesti kokea
kaiken, mikä ollut on
unelmaa. Tahdon syliisi
painaa pääni, tahdon
lämpöösi nukahtaa. Olla
kanssasi oikeesti
onnellinen, sua oikeesti
rakastaa"

Olkoon huominen parempi kun tämä päivä...kurja keli, bussi myöhäs, pitkävihainen mies ja väsynyt lapsi....enempää ei mun pää ois kestänytkään...


Runo 156:

Vie yhden minuutin ihastua
johonkuhun,
tunti pitää jostakin, yhden
päivän
rakastua johonkuhun. Mutta
vie eliniän
unohtaa joku...

Olet Neiti Tosirakastunut, joka tunnetaan myös rakkauden realistina. Osaat ottaa poikaystäväsi tunteet huomioon ja olet aidosti sitoutunut häneen. Et tosiaankaan seurustelisi jonkun kanssa vain huvin vuoksi! Sinulla on hyvä itsetunto ja ymmärrät, että seukkaavilla osapuolilla pitää olla myös omaa elämää. Siksi et saa itkukohtausta joka kerta, kun kundi haluaa viettää kavereidensa kanssa peliviikonlopun. Varo silti, ettet tekeydy liian cooliksi, koska pelkäät näyttää tunteitasi. Rakkauteen kuuluu myös haavoittumisen mahdollisuus. Päästä toinen lähelle sydäntäsi, niin hän tekee toivottavasti saman sinulle.

Tuollaisen vastauksen testi antoi...tiedä sitten...usko mennyt, toivo jättänyt ja yrjö kolkuttaa jo oven takana....

Runo 155:
Tuska hiipii takavasemmalta
Menneisyys muistuttaa itsestään
eikä anna unohtaa.

Olet eri ihminen kuin silloin.
Nuo ikävät asiat tekivät sinut vahvaksi.
Mutta vahvuutesi ei kelpaa hänelle.

Surusi teki sinusta hetkeski turran.
Alamäki elämässäsi vei pahaan.
Eteesi aukesi maailma josta et tiennyt.

Haluaisit kurkistaa takaisin, mutta et jäädä.
haluaisit tietää missä kävit.
Mutta hinta sille on liian suuri.

By Belindara

Mamma saa ehkä oman pellin alleen...ei mikään Volvo mutta sen kyl kerkii sit saamaan...Ei sen puolen en ole uskaltanu tuonne lumen sekaan ajelee...pitäis kyl mut ei ole vaan tullut ajettua. En tiedä yhtään mitä tekisin sen työjutun kanssa...olen niinkun puun ja kuoren välissä. Ensin pitää kysyä Lohjalt jatkoa ja sit pitää pommittaa sitä toista ja sanoa et tulen jos saan tulla 30.5. Aika outoa jos se ei onnistu kun mun työpaikkaa aletaan rakentaa vasta 1.8.2007. Noh katsotaan miten mamman käy, ilman töitä en kuitenkaan jää. Hesas on tällähetkellä huutava pula lastentarhanopettajista....olen kuullut et sielt puuttuis 17kpl. Sain pe. myös toisen tarjouksen joten on mistä valita. Olen alkanu saamaan ekaa ikälisää ja se oli mukava lisä näin ennen joulua...


Runo 154:

toivon, että olisit täällä,
puhuisit kanssani, istuisin
sylissäsi, nauraisimme,
joisimme kahvia, katsoisimme
takkatulta, kaikki olisi
täydellistä. tavallaan
oletkin täällä, olet
unelmissani. ♀♥♂

Elämässä täytyy olla se tietty vauhti...mulla sitä vaan ei ole tai sit sitä on liikaa...vihaan epävarmuutta...vihaan sitä et rahaa on niukasti (shoppailufriikki). Haluan et kaikki on Mantalle valmiina...kun on lapsi pitää olla takuu et kukkarossa kilisee aina jokin hilu. Rahaa mulla ei ole...en koskaan pärjäis yksin...velkaa on enemmän kun rahaa....nyt kun pääsin eroon autokoulusta ovella koputtaa jo opintolaina jonka erä erääntyy 15.12. En voi olla päivääkään miettimättä et riittääkö rahat...kumpa vois kerran olla kantamatta sitä huolta, ostaa kaikki mikä eteen tulee...until then see ya!


Runo 153:

"Tahdon oikeesti olla sinun,
enkä vain leikisti rakastaa.
Kanssas oikeesti kokea
kaiken, mikä ollut on
unelmaa. Tahdon syliisi
painaa pääni, tahdon
lämpöösi nukahtaa. Olla
kanssasi oikeesti
onnellinen, sua oikeesti
rakastaa"

Olen sit suuren päätöksen edessä taas...Lottovoitto tuli kotiin...en tiedä kun ei ole ketään kenen kans vois puhua asiasta ja tarkoitan työasioita....Noh otetaan päivä kerrallaan...


Runo 152:

I need a miracle
I wanna be your girl
Give me a chance to see
That you are made for me
I need a miracle
Please let me be your girl
One day you'll see it can
happen to me
I need a miracle
I wanna be your girl
Give me a chance to see
That you are made for me
I need a miracle
Please let me be your girl
One day you'll see it can
happen to me
It can happen to me...

Epäonni alkoi jo eilen...Ensin kakki maksuautomaatit olivat kiinni..sit juoksin töistä Lohjantähteen loskakelissä hakemaan kissalle ruokaa jalassa vaan lenkkarit. Olin kun uitettu kissa. Sit haimme Mantan joka oli kans kun uitettu kissa ja täti sanoi et Mantan kurarukkaset oli liian pienet. Ottakaa huomioon et ostin Mantalle uudet hanskat jotka kissa tuhos ennen kun ne pääs tarhaan asti. Ostin toiset keväällä ja ne oli nyt sit jo liian pienet. Tänä aamuna kipaisin Sokokseen, tarkoitus oli ostaa Mantalle pari joululahjaa mut nyt sit taas oli alakerta kiinni. Menin Ekaan ja sain yhden joululahjan ja ne himpskatin kurarukkaset. Meinasin myöhästyy töistä. Isäkarhun piti hakea mut töistä mut häntä ei näkynyt eikä puhelin ollu päällä. Hän oli soittanu mulle pari kertaa. Menin hänen työpaikalle ja vaari olikin hakenu Mantan. Sit juoksin pankkiin kun ne oli kämmänny ja unohtanu siirtää rahaa tililtäni lainatilille...sit piti ehtiä kl.17 katsastuskonttorille. Siellä oltiin kl. 16.58 jolloin ovi oli kiinni ja akka veti sälekaihtimet kiinni nokkani edessä. Siit kyl soitan huomenna, perkele. Piti hakea virallinen ajolupa mut se tarkoittaa sitä et huomenna mennään taas tukka hulmuten...

Pitäis taas jostain saada inspiraatio tuohon laihduttamiseen...mut mulla kun tuo "sairaus" piilee nurkan takana on aina se riski et taas ampuu yli...sit taas mässään kaiken joka tulee eteen kunnes alan vihaamaan itseäni ja laihdutan itseni olemattomaksi...kumpa pysyis järki kädessä ja olisin joskus tyytyväinen itseeni...vielä joskus pääsen toiselle puolelle jokea...kunhan onni kääntyy ja voitan lotossa....taas tulee talvi ja joulu on jo nurkan takana...rakastan joulua! vaan joulukalsarit puuttuu kodista.


Runo 151:

Osaan olla vain itseni.
Sä haluaisit, että
olisin joku toinen,
mutta minä olen minä,
enkä kukaan toinen.

Tänään mamma sit sai laittaa kaapin oikealle paikalle töissä. Laadin tädeille selvät sävelet. Olen nimittäin vastuussa koko talon toiminnasta. Joskus tuntuu aika rankalta kun on tottunut sellaiseen herkkuun et lastentarhanopettajia on kaks mut se on harvinaista. Kai ne pitää mua jäkättävänä akkana kohta mut pakko saada homma pelaamaan...


Runo 150:


"Synnyin itkien toisten
hymyillessä. Elän elämäni
niin,
että voin kuolla hymyillen.
-Toisten itkiessa"

Hyvin kävi haastattelussa...saas nähdä kuin mamman käy. Matka oli aika pitkä tai ainakin se tuntui siltä. Ikävä on taas Viirua kun ajattelin että hän ei saa nähdä enää talvea. Miksi kaikki kaunis kuolee käsissäni? Miksi kaikki parhaat menee pois? Miksi en saa pitää niitä ketä eniten rakastan? Tumma varjo seuraa läpi elämän, mietinkin et millonkohan on minun vuoro?

Kävin tänään keilaamassa ja ei voi muuta kun peittää kasvot hymyllä. Sain 6p sit kaadoin 3x yhden keilan ja loput meni ränniin. Ei ollu sekään mun laji.

Runo 149:
Rakkaus satuttaa.
Rakkaus pettää.
Rakkaus hämmentää.
Rakkaus pelottaa.
Rakkaus parantaa.
Rakkaus korjaa.
Rakkaus antaa voimaa.
Rakkaus saa ikävöimään.
Rakkaus antaa anteeksi.
Ilman rakkautta en osaisi elää,
mutta kuka rakastaisi?
Kuka hyväksyisi?
Sinäkö?

Akascha_83

Heräsin vast tänään illal et mul on huomen aamuvuoro...voi V et mä vihaan niit aikaisia herätyksiä...kiva kuitenkin tulla aikasin kotiin vaik en nukkumaan pääse. Huomen pitää käydä Inkoossa työhaastattelussa (vakipaikka) ja sit illal viettämään iltaa työkavereiden kanssa, siit saa 4h vapaata...


Runo 148:

He ajoivat minut maailmaan,
kesken eräisenä.
Eivät siipeni kantaneet
ja sydän oli tuskan kiviä tulvillaan.
He käskivät:
Opi rakastamaan.
Niin kuin se olisi verrattavissa kädentaitoihin.
He antoivat minun lepuuttaa
hetken väsynyttä ruumistani,
saaden minut kuvittelemaan,
että se olisi ikuista.
He kuitenkin tuhosivat sen,
yhtä nopeasti kuin olivat
illuusionsa synnyttäneet.
Ja katkerana,
ehkä vihaisena,
kuljin harhateitä pitkin.
Sieluni on vuodattanut kyynelvarastonsa.
ja kaikki ne tunteet ovat pakkautuneet sisälleni.
Etsien kuitenkin aina,
tilaisuuden tullen ulospääsyään
– vapauttaan.
Kaukana sieltä,
en yhtään missään,
ja kuitenkin kaikkialla
kuljen ja elän.
En kuitenkaan lennä,
eivät siipeni ole parantuneet.
Ja he käskivät:
Opi rakastamaan,
niin kuin se olisi verrattavissa kädentaitoihin.

-zaca-