Kiitos ihanasta synttärikestistä ja kakku oli oikein NAM....Manta vaan oli niin väsynyt et simahti heti kun pääs kotiin....ei auttanu Basshunterin Anna joka on nykyään myös Mantan lemppari...Harjoiteltiin kotona paljon onnea vaan mut Mantal meni pupu pöksyyn ja famo pelasti tilanteen kun äiti ei kehdannu laulaa...Mun runo olikin Paljon onnea sulle, paljon kakkua mulle. Paljon onnea vaan kunhan kakkua saan....
Runo 185:
Sun ystäväsi armaasi,
aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi,
sulle uskoton petturi.
Ois täällä suurin iloni,
jos aina olisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi,
niin murhe minut murtaisi.
Jos ystäväni et olekkaan, lue joka toinen rivi vaan...