Olin ottamas ruuan ulos uunista kun meidän Manta kiipes ylös syöttötuoliin. Neiti sit päätti nousta seisomaan ja tipahti suoraan pää edellä lattiaan. Päähän nousi aivan järjettömän kokoinen kuhmu joten päivystykseen mentiin vauhdilla....Sain aivotärähdys lapun silt varalt et Mantal ois aivotärähdys. Nyt hänet sit pitäis herättää kl.2 ja tarkistaa vastaako neiti järkevästi kysymyksiin...Huomenna matkaamme kohti Espoota, mun mummon luo sekä Ikeaan...
Runo 188:
You´re so far away
wish to meet you someday.
At nights when I go to sleep
you´re on my mind and I fall so deep.
Why I miss you,
why I feel you
even though I never had you.
I guess I´ve crossed the line
between dream and reality.
I´ve lost myself in a fantasy
never coming true.
Taas Johannan runosuoni kukkinut...ihana tämäkin