Miksi kidutan itseäni
Miksi pistän järkeni koetukselle
Menneisyyden aaveet juoksevat jaloissani
kuin pienet muurahaiset,
tarttuen helmaani pienten lasten lailla
Olen yksin, mutta silti tuntuu siltä että
joku perässäni seuraa
Katselee pimeistä nurkista
Tunkeutuu uniini, hetkinä jolloin en ole valveilla
En ole piilossa missään
Mieleni tekisi rikkoa paikkoja, huutaa ja itkeä
Tahtoisin olla rauhassa aaveilta jotka minua
jatkuvasti piinaavat
Mutta jokainen askel eteenpäin
on kuin kävelisi taaksepäin
askel askeleelta lähemmäksi kuilua
jonka reunat sortuvat hetkenä minä hyvänsä
Miten pelastua tästä.
Irrottaa otteensa aaveista ja
jatkaa yksin matkaa
Mieli vapautuneena.....