IRC-Galleria

jos mä täyteen paan
juotko kokonaan
se malja vain sua oottaa

puolilleen jos jää
tahdotko lisää
se malja vain sua oottaa

murheisille sydämille
kärsiville, kaipaaville
petetyille, jätetyille
raskaan taakan kantajille
lasi täyteen
se malja vain sua oottaa

edessäsi on
ruukku pohjaton
se malja vain sua oottaa

siemausjumala
pyhä humala
se malja vain sua oottaa

murheisille sydämille
kärsiville, kaipaaville
petetyille, jätetyille
raskaan taakan kantajille
lasi täyteen
se malja vain sua oottaa

sillä viini tuo
eilisen pois pyyhkii
jaksat huomiseen

murheisille sydämille
kärsiville, kaipaaville
petetyille, jätetyille
raskaan taakan kantajille
lasi täyteen
se malja vain sua oottaa

sua oottaa

Halaisitko minua jos saisit siihen mahdollisuuden?
Laita tämä omaan päiväkirjaasi ja katso kuinka moni halaisi sinua.

Te,ketkä voitte sanoa olevanne ystäviäni/kavereitani kommentoikaa tähän merkintään<3

Sen jälkeen, lisää tämä päiväkirjaasi ja saat tietää ketkä ovat sinun ystäviäsi.

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin
joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia
sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki
saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä
nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en Koskaan
kertoisi tällaisia, vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa
nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni
verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä,
miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut
copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan Itse
materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että
sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion
vieressä, kuunnellen Tapani Ripatin Ocsidia, että sai nauhoitettua kappaleen
radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle
ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti
kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella
autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi
sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää. Ja niistä
hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut
lempikasettiasi. Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin
tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli
jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut
siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan. Kun veivasit
pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -veivasit sen
uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka
näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma
kaveri, vaan joku muu perheenjäsen. Jolloin piti esitellä itsensä ja
kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen! Kavereille ei myöskään
voinnut soittaa, joko he ovat tulossa, vai tulevatko ollenkaan. Kaikki piti
sopia ennakkoon ja saapua paikalle kun kellonlyömä koitti.

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli
joku kämäinen tv-peli ja tietokone, Commodore 64! Ja maailmassa oli sormilla
laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät
lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin
ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Ainoa ajanjakso elämässämme
jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.

Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.


'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon, tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'

'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!) Ja sitten tulee elämäsi paras
päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.

Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.

Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)

Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,

ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.

(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!) Ennen kuin
huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
Etpä olisi uskonut!


Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30, LÄHESTYT neljääkymmentä,
SAAVUTAT 50 ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi.

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!

Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meininkiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!

Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.

Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin; 'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja.
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

KUINKA PYSYÄ NUORENA?

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta,
mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan
peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat, olipa se perhettä,
lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10.Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.

Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle ihmiselle, niin mitä sitten.
Mutta jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää
täyttä elämää joka päivä.

sinä painoit tassusi sydäntäni vasten,
katsoit hiljaa minua syvälle silmiin,
tiedän että näet sydämeeni.
siellä on paikka sinulle,ikuisesti.

Oma rakas koirani ♥

Jos pohojalaanen hymyylöö,
soon vakava paikka.
Silloon tiätää jokahinen,
jotta tuallon asiat vakavasti hyvin.
Saatei, jos pohojalaanen irvistää,
nii siiton leikki kaukana
(viälä kauempana ku hymyylystä).
Silloon ei mee hyvin.

**********************

Taharokko olla oikeen
miäleenpainuvan rohkia?
Pirä vaan tunnelma
korkialla vaikka sua
mulukooltaas kuinka.

**********************

Mitä väliä sillon mihinä
soot ollu, sillon väliä
mihin soot menos.

JUHANNUSHOROSKOOPPI

OINAS vetää pään täyteen tunnissa, hoippuu sitten kokon ympärillä, kourii muita juhlijoita, lopulta keksii lähteä soutelemaan tai uimaan ja hänet on pakko tainnuttaa omaksi parhaakseen. \o/

HÄRKÄ makoilee nuotion äärellä koko illan toisessa kädessään olutpullo ja toisessa makkaratikku. Ahtaa koko illan makkaraa ja olutta sisuksiinsa, sitten polttaa itsensä nuotiossa ja sammuu.

KAKSONEN vetää kuplivaa, hilluu ympäriinsä, vonkaa ihmisiä kanssaan heinälatoon pyörimään, oksentaa ja jatkaa hillumista paidanhelmat oksennuksessa. Ei sammu koskaan.

RAPU juo, juo ja juo, itkee, juo, juo ja juo, muistelee menneitä ja itkee, juo, juo ja juo, nukahtaa keskelle pihaa. Seuraavana aamuna taas itkee koska ei muista nähneensä kokkoa.

LEIJONA meuhaa ilman paitaa, rakentaa kylän suurimman kokon, polttaa ympäristönsä ja joutuu lopulta tilaamaan palokunnan apuun.
Kaljapöhnässä sitten yrittää flirttailla palokunnan ja muiden juhlijoiden kanssa.

NEITSYT juo alkuillan sivistyneesti, neuvoo muita kokon sytytyksessä ja grillauksessa, lopulta meinaa saada kuonoonsa jatkuvan neuvomisensa takia, sitten ratkeaa ryyppäämään ja seuraavana aamuna häpeää heikkouttaan.

VAAKA juoruaa ja juo, sitten tekee paljastuksia ja pyytelee anteeksi, loppuillasta rakastaa koko maailmaa ja hoippuu holtittomasti viinapullo kainalossaan.

SKORPIONI aloittaa jo aamulla, skorpioni on jo puolenpäivän aikaan ihan kaatokännissä, sitä ei vain hänestä huomaa. Jutut vain muuttuvat ronskimmiksi. Juhannusyö menee rivoja ehdotellessa ja vastakkaista sukupuolta ahdistellessa.

JOUSIMIES juo nopeasti itsensä kaatokänniin, sitten kaatuu kokkoon, polttaa itsensä saunan kiukaaseen, tökkää itseään grillitikulla silmään ja sammuu nokkospuskaan. Aamulla soittaa taksin ja ajaa lääkäriin.

KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan, lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä. Aamulla kärsii morkkista kun kouri kaverin kumppania.

VESIMIES vääntää saunavitsat ja -vastat, grillaa herkkuaterian, huolehtii muiden hyvinvoinnista ja kun muut ovat sammuneet vetää hän koko yön kestävän humalan.

KALAT on aamusta asti humalassa, hän runoilee ja laulaa, itkee ja nauraa. Sitten loukkaantuu muiden vitseistä ja menee yksin saunaan kaljapullo kainalossa. Ja kun viimein joku saa raahattua murjottavan kalan ulos löylystä hän oksentaa kokkoon

Oon siin sit ollu maanantaista asti saikulla selästä :( ei minkää näköösiä paranemisen merkkejä näy...tuntuu et pahenee vaan kokoajan :'( vituttaa...

ja se on kipiä... kankia paska...koskaha jalat lähtee alta ...