Olo on kuin käristetyllä grillimakkaralla. Joka paikka helvetin kipee ja arka. Vaatteet sattuu, kun ne osuu ihoon. Siinä tais olla mun auringonotot tänä kesänä. PRKL. >:(
Eilen tuli sitten vähän 'käveltyykin' . Ekan kerran ulkona ilman keppejä. Kaupassa läpi kun käveli, niin piti kerran huilia jalkaa ja sitten kun ulos pääsi ni meinas taas pettää alta. Tiedä sitten millon ton sais kuntoon. Yksin en saa mihkään lähteä ku tarvii jonku tukipuun viereen. Vituttaa, ettei sataa metriä pidemmälle pysty kävelemään. Ihmiset tuijottaa eikä koko jalkaa pysty ees maahan laittamaan (pitää kävellä kantapäällä vieläkin).
Tänää pitäis mennä lääkäriin, apteekkiin, kauppaan ja tukkuun.. vituttaa, että en pysty tekee noita kaikkia reissuja, koska jalka ei kestä. Tarvin lisää tupakkaa.. ja muutama vergipullo tekis ihan hyvää.
Mitähän se normaali elämä oikeen on, mitä ihmiset niin mainostaa?