IRC-Galleria

Olipa kerran synkkä ja myrkyinen yö. Kaverukset olivat ottaneet hieman taikasieniä syrjäisellä mökillä metsän siimeksessä. Kaverukset laittoivat ennen sienten syömistä kaiken valmiiksi, ympäristön mukavaksi. Kynttilöillä ja takkatulen loimulla saatiin tupaan hämyinen tunnelma. Musiikki oli valittu soittolistalle varta vasten fiilistä ajatellen, jotain rentoa ja rauhallista. Muutama patja asetettiin lattialle, sen päälle heitettiin tyynyjä ja peittoja sikin sokin. Puhelimet oli säädetty äänettömälle ja kaikki muukin ylimääräinen eliminoitu. Kaverukset ajattelivat, ilta voi alkaa. Mukava asento patjalla ja sienet naamariin. Hymy suupielellä Kaverukset aloittivat jännittävän, odotusta täynnä olevan iltansa, sateen alkaessa ropista mökin ikkunaan. Samoihin aikoihin aivan metsän toisella laidalla, useiden kymmenien kilometrien päässä mökistä, on aivan toisenlainen koti. Sen asukkaat olivat tavalliseen tapaan palaamassa retkiltään takaisin suojaan mutta nuorin perheenjäsen kuitenkin eksyi matkalla muista. Vanhempien huoli oli suuri, myrsky oli nousemassa ja silloin näkyvyys ja suunnistaminen oikeaan osoitteeseen olisi entistäkin vaikeampaa. Sinnikkäästi he huhuilivat lastansa kodin ympäristössä vaikka sadepisarat ripottelivat kasvot märiksi. Hädissään lapsi kompasteli ja repi itseään ohitse vilahteleviin kantoihin ja oksiin. Metsä oli muuttunut synkäksi mustaksi varjojen kentäksi. Pimeässä kaikki näyttää niin samalta, ajatteli lapsi. Lapsi matkasi ripeästi mielestään oikeaan suuntaan sateen alkaessa tipahdella puiden oksille ja lehdille, kastellen lapsen likomäräksi. Mökissä tunnelma alkoi saada sienien vivahteikkaan maiseman, värien ja valojen vaihdellessa musiikin tahdissa kaverukset nauroivat kippurassa vedet silmissä toisilleen ja ajatuksilleen. Jutut alkoivat saada syvällisen maun eikä pohdinnoista tullut loppua. Ikkunoiden takana maisema oli tummanpuhuva ja sade rummutteli tasaisesti ikkunaan. Sitä kaverukset eivät nähneet että mökin ulkopuolella ikkunoiden takana alkoi kerääntyä silmäpareja metsän siimekseen, tuijottelemaan sisältä hohkaavaa lämpöistä ja kutsuvaa valoa. Metsän ja mökkipihan laitamilla kuhisi, useat silmät tuijottelivat mökkiin ja toisiinsa vuorotellen, kaikkien ajatukset olivat yhteiset. Mökin lämmössä olisi mukavampi kuin ulkona sateessa, joka vain yltyi yltymistään, ukkosen jylistessä taustalla. Ei niin kaukana mökistä lapsi talsi kohti ääniä ajatellen löytäneensä perille kotiin. Kiristäen tahtiaan lapsi melkein juoksi pahaa aavistamatta kohti mökkiä, nopeasti lapsen lähestymisen huomasi myös mökin reunustaa vartioiva sekalainen joukkio. Mökin ja toistensa lisäksi oli nyt myös vilkuiltava metsän siimekseen, mistä kohtaa tunkeilija oikein saapuisi. Mökkiin haluavia oli jo nyt liikaa eikä yhtään ylimääräistä sallittu hyvälle apajalle. Surulliset vanhemmat istuivat muiden lastensa kanssa kotonaan, heidän paettuaan huonoa keliä sisälle turvaan jättäen etsinnän kesken. Heidän olisi aamulla auringon sarastaessa lähdettävä etsintöihin uudestaan. Mökissä tunnelma oli tyystin toisenlainen, iloinen ja lämmin. kaveruksilla oli kaikki hyvin ja nauru väritti iltaa paremmaksi kuin se olikaan. Silmäparien vilahdellessa ikkunoissa, tuijotellen sisälle mökkiin nähden kaiken mitä siellä tapahtuu..
Ulkona myrskyn silmässä tunnelma muuttui koko ajan jännittyneemmäksi, lapsen saapuessa keskelle mökin pihaa muiden katsoessa ympärillä. Lapsen katse kohdistui mökistä hehkuvaan lämpöön, hän ei huomannut metsän rajasta nousevaa matalaa murinaa ja ilkeitä tuijotuksia. Vasta lähestyvien askelten rapina herätti lapsen kodin haaveista katsahtamaan taakseen. Joka puolelta lähestyi nyt lasta joukko ilkeitä, väsyneitä ja märkiä mustia hahmoja, matala murina säesti piirin muodostumista lapsen ympärille. Kauhu ja pelko tarttuivat lapseen eikä hän enää voinut kontrolloida itseään, kauhun vääristämät kasvot tuijottivat keltaisiin kirkkaisiin silmiin jotka lähestyivät hetki hetkeltä. Mökin sisällä tripin uumenissa kaverukset alkoivat nähdä hahmojen kerääntymisen mökin ympärille, he katsahtelivat toisiaan ja näkivät kallojensa piirteet toistensa kasvoilla, synkentäen tunnelmaa entisestään. Pelko alkoi tarttua ja levitä mökkiin, maisema vaihtui synkäksi ja samalla musiikki alkoi kuulostaa jännittävältä, jopa ahdistavalta. Kynttilät eivät enää valaisseet kunnolla, ja näkymätön tuuli värisytti liekkiä. Takkatuli paloi hiilloksella ja kekäleet kuvastivat helvettiä. Kirkkaat keltaiset silmät tuijottivat sisälle mökkiin käyttäen nyt hyväkseen muuttunutta tunnelmaa, syiden pelkoa kaverusten sieluihin. Oven takana rapisi ja samalla pihalta kuului korvia vihlova kirkaisu ja yltyvää murinaa ja huutoa. Sateesta pimeyden keskeltä juoksi kohti mökkiä jotain pientä ja hyvin nopeasti, sen perässä mustat massiiviset hahmot kirkkaine silmineen lähestyivät lähes yhtä kovalla vauhdilla, melkein kuin liitäen pimeydessä. Oven takana rapina yltyi ja kuulosti siltä kuin joku yrittäisi raapia tiensä oven läpi. Kaverukset painautuivat kauhusta jäykkinä kiinni toisiinsa ja peittojen väliin, piiloon pahaa joka lähestyy. Kirkuna vihloo korvia ja musiikin ennen niin lempeät soinnut riipivät nyt selkärankaa. Yhtäkkiä kuuluu kova pamaus ja mökissä kaikuu, kaverusten silmät painautuvat kiinni ja he kuulevat kuinka ovi pamahtaa auki päästäen ulkona vaanineen nyt sisälle lämpöön. Matala murina ja ulvonta kuuluu nyt sisältä, eikä enään ulkoa. Mökin täyttää ummehtunut haju eikä kaverukset kykene avaamaan silmiään, pelko pitää ne tiukasti suljettuina. Vasta kun joku painaa märän ruumiinsa kaverusten päälle ja heidan tuntiessaan jotain limaista ja kosteaa kasvoillaan, raottavat he silmiään. Loppu ei tullutkaan. Sateen kastelemat kaiken kokoiset ja näköiset kulkukoirat ovat täyttäneet mökin, jokainen lämmin nurkkaus, peitto ja viltti on varattu. Kaiken tämän keskellä istuu pieni tyttö, mustat likomärät hiukset poskille liimautuneina ja epävarma ujo hymy huulillaan, valkoinen koiranpentu sylissään..