Hevonen on kumma peli. Toinen kaveri nakkaa ennemmin käytävälle selälleen kuin antaa periksi, toinen seisoo koko yön riimustaan juuttuneena kiltisti aloillaan. Se sama tyyppi, joka heittäytyy käytävälle, hirttäis itsensä siihen riimuun.
Hevonen on upea kaveri, paitsi sunnuntaiaamuna valtoimenaan pitkin pihoja.
"Oota Eelis siinä hetki, äiti käy pikkusen tuolla pihalla."
Tää on niin tätä.