IRC-Galleria

aikaansaapa...Lauantai 12.07.2008 14:21

...vaiko eikö?

Joskus tuntuu, että kaikki aika menee nököttäessä sohvan nurkassa vauva kainalossa. Ja sitten masentaa. Vaan onpa sitä saatu aikaankin ihan hyvin, kun summaa á la Summa Summarum. Möllitkin vaihtoi suurelle kesälaitumelle näin heinäkuun kunniaksi. Oli siinä hyvä aitasulkeinen suoditettavaksi. 1200 metriä aitaa kolmella langalla ja isoilla tolpilla... Ja ne pajupuskat. Raivaussaha on oiva apuväline. Tosin jos on budjetti tiukka niin oksasaksetkin ajaa asia. Ei mennyt kuin kolme työpäivää raivata niillä aitalinja pajuista. ;) Heh, hullulla on huvit vaan pihillä vielä paremmat. Ja köyhällä aivan omansa.

Mullien siirto. No se vei sitten yhden päivän se.

Joe, laumasielu, kopsotteli sitten omin pikku koivin sinne elämään laumaelämää. Laji laidunseuralle nyt olisi sen mielestä voinut olla joku toinen...

Joen morsiot Anky ja Ippe ovat kasvaneet aikuisiksi ja duuni on tullut heille tutuksi. Urheat Ponitytöt nappasivat pilotin pestin ylipainoiselta tädiltä hyvissä ajoin. Nuori herraElmersson sen sijaan tyytyi vain hieman uudelleen muotoilemaan kärryjä. Vika tosin oli kaksilahkeisissa ja sanottakoon ponitädin sanoneen; tämä ei jää tähän!

Yhdet kisat takana. Ei tosin suurella menestyksellä, mutta tekosyinä käytettäköön karannutta Neiti Hiehoa, joka hieman viivästytti lähtöä... Niin ja toisessa luokassahan satoi vettä ja eihän tällainen sohvannurkassa kyhjöttävä ponitäti voi sitten enää oikeasti ratsastaa. Joku sitä paitsi liimasi ne ponin kaviotkin juuri paraiksi ennen luokkaa. Ylimitoitetulla verryttelyllähän ei mitään osuutta ole asiaan... saati sitten niillä ratsastustaidoilla.

Niin ja tiedättekös Ponitäti osaa laatoittaa! Ja ajaa traktorilla, ja äestää, ja kylvää.

Ja olla laiska ja saamaton.

RiekaleekaTorstai 26.06.2008 14:14

Könkkö mikä könkkö. Toisaalta pitäis olla iloinen, et se ei oo hevonen, joka on kolmijalka, mutta eihän sitä koskaan iloinen oo, kun saa elukkaa roudata kiireen vilkkaan keskellä yötä päivystykseen verissä päin.

Tästä lähin meikäläinen hankkii vain suuria koiria. Pienet on aina heikompia. Hengissä se on, siitä saa olla tyytyväinen, mutta eihän se hääviä oo, että kuusivuotias Ihmisen Paras Ystävä on paitsi puoliksi sokea ja nyt myös rampa. Takajalka tikattiin kasaan. Tikkejä meni jokunen... omistaja meni tikkien määrässä jo hyvissä ajoin sekaisin. Monta on riittävän täsmällinen ilmaisu tähän. Muut vauriot olivat ilmeisesti ihan "vain" pintahaavoja. Suuren koiran purema pienessä koirassa on kuitenkin melkoisen iso. Liekö epäonni vaiko onni, ettei kotona ollut kuin tämä pieni koirakaveri...

Enpä olisi ikinä uskonut, että koiratappeluiden vuoksi saa soitella polliisisedälle, mutta niin kuin eräs tuttava tuossa taannoin sanoi "itse kukin polkunsa valitsee". Niitä kuljettava siis on ja valinnoistaan vastuu on kannettava. Ei auta ei.

Hii-o-hei ja hellät tunteet...Lauantai 07.06.2008 12:22

tamma on ihana kaveri ja hellä äiti. Yleensä. Juuri kantautui kurjia uutisia, tamma potkaissut varsansa hengiltä ja itsekin siitä niin tolaltaan menneenä laitettiin samaan kuoppaan... varsalla palikat ja pilkut paikallaan, ilmeisesti joku vahinkolaukaus siis.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.

Tarkasti, hellästi, huolehtien tehdään varsoista aikuisia. Kikkailut sikseen.



Miten se nyt menikään...Torstai 05.06.2008 18:15

...se stereotyyppinen varsonta. Yöllä pimeässä ja viileässä tallissa kaikessa rauhassa. Assin vuoksi tuli vietettyä muutama yö hiljaa tallissa käyden. Oli ilmeisesti liian ressaavaa sellainen ramppaaminen. Paree varsoa keskellä päivää, keskelle laidunta ja keskelle laumaa... Niin vissiin sitten niin.

No lopputulos on komea. Ja ihan sun ulottuvilla! Jos hinnasta sovitaan...

Ihan kivaa vaihtelua punaisten ponien sarjaan tuollainen ruunikko jousiukko. Tähti on päässä joka säässä. Supersuorin pitkin koivin on varustettu tämä formula. Osta omaksi, muista näyttää ja käyttää, tee kasvattaja ylpeäksi.







Voin mä toki ton itekin pitää, on se vaan komee. Mä laitan siitä kuvan sulle.

huom.huom.Perjantai 28.03.2008 18:29

Nämä on pakinatyylisiä kirjoituksia, joilla ei välttämättä todellisuuspohjaa!

Tosikot menkööt muualle.

hevosenelämääPerjantai 28.03.2008 13:29

Hevonen on kumma peli. Toinen kaveri nakkaa ennemmin käytävälle selälleen kuin antaa periksi, toinen seisoo koko yön riimustaan juuttuneena kiltisti aloillaan. Se sama tyyppi, joka heittäytyy käytävälle, hirttäis itsensä siihen riimuun.

Hevonen on upea kaveri, paitsi sunnuntaiaamuna valtoimenaan pitkin pihoja.

"Oota Eelis siinä hetki, äiti käy pikkusen tuolla pihalla."



Tää on niin tätä.

Olen ilkeäPerjantai 28.03.2008 00:57

Mä tahdon olla ilkeä, koska mä vaan tahdon. Pehmopellet ei pärjää ja Ponitätihän ei mikään pehmopelle oo. Jokainen valitkoon omat polkunsa ja vastatkoon sitten itse täysimääräisesti omista valinnoistaan, perskutarallaa! Teoilla on seuraamukset ja oireilla syyt.

...tai no.

Oon mä välillä vähän pehmee. Ainakin ton Neiti Näsäviisaan kanssa. Neiti Näsäviisas on 1v ja 9kk ja osaa laskea kymmeneen ja heittää hulvatonta läppää. Miltäs kuulostaa: "Masu meni pois" (vetää mahan sisään) "tuli takas" (henkäsee masun takas) TAI "Älä kutita mua, Ilona kattoo heppaa" (isi häiritsee Rrrimpuloiden tuijottelua ikkunasta.) Meillä on muuten Neiti Näsäviisaan mielestä vain Ressuja ja Rimpuloita. ;)

...tai no, on meillä myös isaduuuura.

Myötätunto on heikkoutta sanotaan. Ja kateutta on tuhatta lajia, suuruudenhulluus yksi niistä. Laiskuus on kuitenkin synneistä pahin. Miksi maata elämänsä sohvalla? Tuleen Siskot tai kohta huomaatte, että Sohva on syönyt elämänne.

Elämä on tehty elettäväksi ja väsymys voitettavaksi. En mä nyt jaksa on maailman huonoin tekosyy.

Think big to be big!

Tartteeks lehemä vettä?Maanantai 17.03.2008 00:37

Meidän lehemät (lue: hiehot) ei ainakaan joka päivä, jos isännältä kysytään. Saakutti!

Eipä muuta, heippa!

pää täynnä tyhjää.Sunnuntai 16.03.2008 09:20

Mitäs täs kevättä kytätes. Kaikki tapahtuu tai vähintäänkin tuntuu tapahtuvan vasta kesällä, tässä sitä siis kökötetään odotustilassa ja noh, odotetaan. (ei tosiaankaan siis lasta, niitä on tällä erää ihan "hyvä määrä", joskin viime yönä olis ollut jaossa muutama) Tosin tässä odotellessa voi järjestellä yhtä sun toista... Kun on riittävän monta rautaa tulessa, yksinkertaisesti aivokapasiteetti loppuu ja sattuupa yks sun toinen asia unohtumaan. Pää on täynnä tyhjää!

Onneksi tahi sitten epäonneksi aika jolkottaa tasaisen tappavasti. Kaikki tapahtuu lopulta ja sitten toisaalta liian nopeasti. Kävipä tässä päivänä eräänä niin, että ponin tukasta tuli liian lyhyt. Ei siinä mitään muuten, mutta se on THE poni. Aika mennä huiskii ja tukka ei kasva... oi ja voi, ponitätiä ahdistaa! Ja se tukan leikannut tyttö on tosi nolona. Vaan ei täti vihainen ole, vähän vaan harmissaan.

Sitä sattuu, kun tapahtuu. Eilispäivä toi taas uusia kutkuttavia ajatuksia ponitädin päähän. Jospa oiskin heppatäti... Uus Ressu olis upee, ei muuta ku tuumasta toimeen! Joskus olis paree, kun se pää vaan olis täynnä tyhjää.

(missä ne kaikki poniratsastajat oikein piileksi? mulla on pari oikein hyvää, mutta muutama lisää sopis oikke hyvin. ;))

teetä ja sympatiaaKeskiviikko 12.03.2008 17:49

Lapset ja lapsettomuus, molempi pahempi. Toista en ole kokenut, mutta vierestä toki seurannut. Lapset ovat elämän suola ja monen päänvaivan juuri. Kolikolla on kääntöpuoli, josta ei sopisi puhua -ainakaan julkisesti. Ihanat pienet naurunaamat ja kaatuneet mehut. Elämästä ei kolhuitta selviä ja itseppä on polkunsa valinnut, mutta on tämä vaan rankkaa! Meikäläinen on istunut kopitettuna koko päivän. Ja aina joutuu apuun hälyyttämään samat ihmiset, onneksi sentään sitä apua saa... Kuka ihme on päättänyt, että niitä vauvoja voi olla kaksi kerrallaan?

Kerrassaan upeaa -ja pikkuisen on muuten rankka juttu!

ps. Eräs hyvä ystävä ja kaksosten äiti tuumasi kerran, että hän ei toivoisi kaksosia pahimmalle viholliselleenkaan. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Onneksi heppa näyttää kivalta ihan vaan ikkunastakin katseltuna.

Hän on muuten Eelis.