IRC-Galleria

oltiin samun ja tiukun sekä elpen kaa paloasemalla. (kuvan laatu vaan prceestä)

muuttohulinat käynnissä, ompas taas roinaa kertynytkii..
kohta saadaan yläkertaa tyhjäksi, ihanaa oottaa lisätilaa, tiukulinos varsinkin malttamattomana omaa kunnon huonetta oottelee, eli ellu, josko kohta pääset puruja kärrää ;)

:)

F90 Hyperkineettiset häiriöt

Note_S: Hyperkineettisille häiriöille on ominaista: varhainen alku (tavallisesti ennen viiden vuoden ikää), kestävyyden puute älyllistä osallistumista vaativissa toiminnoissa, taipumus siirtyä toiminnasta toiseen saamatta mitään valmiiksi sekä järjestymätön, hajanainen ja liiallinen toiminnallisuus. Kuitenkaan tutkimuksissa ei yleensä tule esiin epätavallista sensorista tai havaitsemiseen liittyvää keskittymiskyvyn puutetta. Häiriöt kestävät tavallisesti läpi kouluvuosien ja jopa aikuisikään asti, mutta usein tapahtuu asteittaista paranemista aktiivisuudessa ja tarkkaavuudessa. Häiriöihin saattaa liittyä muita poikkeavuuksia, jotka eivät yksinään riitä diagnoosiin, mutta tukevat sitä.

Ylivilkkaat lapset ovat usein tapaturma-alttiita, piittaamattomia vaaratilanteissa ja he toimivat hetken mielijohteista. Nämä lapset aiheuttavat usein kurinpito-ongelmia, mutta rikkovat sääntöjä pikemminkin ajattelemattomuuttaan kuin tahallaan. Lasten suhde aikuisiin on usein estoton, koska siitä puuttuu normaali varovaisuus ja pidättyväisyys. Lapset eivät ole suosittuja toisten lasten keskuudessa ja voivat joutua eristetyiksi.

Älyllisten toimintojen heikkoudet ovat tavallisia, samoin motoriikan ja puheen kehityshäiriöt. Hyperkineettinen häiriö saattaa johtaa epäsosiaaliseen käyttäytymiseen ja itsetunnon häiriöihin. Huomattavaa päällekkäisyyttä esiintyy muiden käytöshäiriöiden (esim. asosiaalisen käytöshäiriön) kanssa. Kuitenkin nykytiedon mukaan hyperkineettiset häiriöt ovat erillinen ryhmä häiriöitä, joissa hyperkineettisyys on pääongelma.

Hyperkineettiset häiriöt ovat useita kertoja yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Lukemisvaikeudet ja/tai oppimisvaikeudet sekä motorinen kömpelyys ovat tavallisia lisäongelmia, ne ilmoitetaan erikseen (F80-F89).

Hyperaktiivisuus on usein näkyvin ja haittaavin ongelma strukturoiduissa tilanteissa, joissa vaaditaan hyvää käytöksen itsekontrollia, kuten koulussa. Alle kouluikäisen hyperaktiivisuutta on vaikea tunnistaa laajan normaalivariaation vuoksi, diagnoosi on syytä asettaa vain ääritapauksille. Diagnoosi voidaan asettaa aikuisellekin. Perusteet ovat samat, mutta tarkkaavuus ja aktiivisuus pitää päätellä kehityksellisesti asianmukaisten normien mukaan. Jos hyperkineettisyyttä on ollut lapsuudessa, mutta sitten se on hävinnyt ja korvautunut toisella tilalla, esim. asosiaalisella persoonallisuushäiriöllä tai päihteiden väärinkäytöllä, nykyinen tila merkitään diagnoosiksi.

Häiriöiden etiologia on tuntematon, mutta rakenteellisia poikkeavuuksia pidetään ratkaisevina näiden häiriöiden synnyssä. Viime vuosina näistä häiriöistä on käytetty diagnoosia "tarkkaavaisuushäiriö". Tätä termiä ei nykyisin käytetä, koska se vaatii psykologisista prosesseista sellaista tietoa, jota ei ole saatavissa. Lisäksi termi johdattaa ottamaan mukaan ahdistuneet, hajamieliset tai "unelmoivat" apaattiset lapset, joiden ongelmat ovat luultavasti erilaisia. Kuitenkin on selvää, että käytöksen näkökulmasta arvioituna, tarkkaavuuden ongelmat ovat keskeinen piirre hyperkineettisissä häiriöissä.

&Diagnostiset kriteerit: Diagnoosiin tarvitaan poikkeavaa keskittymiskyvyttömyyttä, hyperaktiivisuutta ja levottomuutta, jotka ovat laaja-alaisia, useissa tilanteissa esiintyviä ja pitkäkestoisia ja jotka eivät johdu muista häiriöistä, kuten autismista tai mielialahäiriöistä.

G1. Keskittymiskyvyttömyys:
Vähintään kuusi seuraavista oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia:
(1) Huomion kiinnittäminen riittävän hyvin yksityiskohtiin epäonnistuu usein tai potilas tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muissa tehtävissä
(2) Keskittyminen leikkeihin tai tehtäviin epäonnistuu usein
(3) Usein potilas ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan
(4) Ohjeiden noudattaminen ja koulu-, koti-tai työtehtävien valmiiksi tekeminen epäonnistuvat usein (ei johdu uhmakkaasta käytöksestä tai kyvyttömyydestä ymmärtää ohjeita)
(5) Kyky järjestää tehtäviä ja toimintoja on usein huonontunut
(6) Usein potilas välttää tai kokee voimakkaan vastenmielisenä tehtävät, jotka vaativat psyykkisen ponnistelun ylläpitämistä, kuten esim. läksyt
(7) Potilas kadottaa usein esineitä, jotka ovat tärkeitä tietyissä tehtävissä ja toiminnoissa, kuten koulutavaroita, kyniä, kirjoja, leluja tai työkaluja
(8 ) Potilas häiriintyy usein helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
(9) Potilas on usein muistamaton päivittäisissä toiminnoissa

G2. Hyperaktiivisuus
Vähintään kolme seuraavista oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia:
(1) Potilas liikuttelee usein levottomasti käsiään tai jalkojaan tai vääntelehtii tuolillaan
(2) Potilas lähtee usein liikkeelle luokassa tai muuualla tilanteissa, missä edellytetään paikalla pysymistä
(3) Potilas juoksentelee tai kiipeilee usein tilanteissa, missä se ei kuulu asiaan (nuorilla tai aikuisilla voi esiintyä pelkkänä levottomuuden tunteena)
(4) Potilas on usein liiallisen äänekäs leikkiessään tai ei onnistu paneutumaan hiljaa harrastuksiin
(5) Potilas on motorisesti jatkuvasti liian aktiivinen eikä aktiivisuus oleellisesti muutu sosiaalisen ympäristön mukaan tai ulkoisista vaatimuksista

G3. Impulsiivisuus
Vähintään kolme seuraavista oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia:
(1) Potilas vastaa usein jo ennen kuin kysymykset ovat valmiita ja estää vastauksellaan toisten tekemiä kysymyksiä.
(2) Potilas ei usein jaksa seistä jonossa tai odottaa vuoroaan peleissä tai ryhmissä.
(3) Potilas keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva (esim. tunkeutuu toisten keskusteluihin ja peleihin).
(4) Potilas puhuu usein liian paljon ottamatta huomioon tilanteen vaatimaa pidättyväisyyttä.

G4. Häiriö alkaa viimeistään seitsemän vuoden iässä.

G5. Laaja-alaisuus
Diagnostisten kriteerien tulee täyttyä useammassa kuin yhdessä tilanteessa, esim. tarkkaamattomuutta ja hyperaktiivisuutta tulee esiintyä sekä kotona että koulussa tai sekä koulussa että esim. vastaanotolla. Tavallisesti tarvitaan tietoa useammasta kuin yhdestä lähteestä. Esim. opettajan kertomus lapsen käytöksestä on yleensä välttämätön lisä vanhempien kertomuksiin.

G6. Kohtien A-C oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää ahdistusta tai sosiaalisten, opintoihin liittyvien tai ammatillisten toimintojen heikkenemistä.

G7. Ei ole diagnosoitavissa seuraavia sairauksia:
Maaninen jakso (F30)
Depressiivinen jakso (F32)
Ahdistuneisuushäiriöt (F41).
Laaja-alaiset kehityshäiriöt (F84)

&Erotusdiagnoosi
Lapsilla esiintyy häiriöitä, jotka melkein täyttävät hyperkineettisten häiriöiden kriteerit:
1) Lapsen oireet täyttävät kriteerit lukuunottamatta hyperaktiivisuutta tai impulsiivisuutta. Tällöin lapsen häiriö on tarkkaavuuden puute.
2) Lapsen oireet täyttävät kriteerit lukuunottamatta tarkkaavuuden poikkeavuutta. Tällöin lapsella on aktiivisuuden häiriö.
3) Lapsen oireet täyttävät kriteerit vain yhdentyyppisissä tilanteissa, esim. lapsella on kotispesifi häiriö tai luokkahuonespesifi häiriö. Näitä häiriöitä ei ole vielä sisällytetty pääryhmään, koska niistä ei ole riittävää empiiristä näyttöä. Lisäksi näillä lapsilla on usein e.m. raja-alueiden häiriöiden kanssa samanaikaisesti muita diagnosoitavia häiriöitä (esim. uhmakkuushäiriö F91.3). Sekamuotoiset häiriöt ovat yleisiä. Laaja-alaiset kehityshäiriöt diagnosoidaan ensisijaisina muihin häiriöihin verrattuna. Tärkeää on erottaa hyperkineettinen häiriö käytöshäiriöstä. Hyperkineettisen häiriön diagnosointi priorisoidaan käytöshäiriön edelle. Kuitenkin lievempiasteinen yliaktiivisuus ja keskittymiskyvyttömyys ovat yleisiä käytöshäiriössä. Kun on oireita sekä hyperkineettisestä häiriöstä että käytöshäiriöstä ja hyperaktiivisuus on laaja-alaista ja vaikea-asteista, hyperkineettinen käytöshäiriö (F90.1) on oikea diagnoosi. Yliaktiivisuutta tai tarkkaamattomuutta, joka on melko erilaista luonteeltaan kuin hyperkineettisessä häiriössä, esiintyy oireena ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöissä. Levottomuutta, joka tyypillisesti on osa depressiivistä agitoitunutta häiriötä tai vaikea- asteista ahdistusta, ei tule diagnosoida hyperkineettiseksi häiriöksi. Jos kriteerit yhdestä ahdistuneisuushäiriöstä (F40, F41, F43, tai F93) täyttyvät, tämä menee hyperkineettisen häiriön edelle, vaikkakin on viitteitä siitä, että levottomuus ahdistuksen yhteydessä voi olla merkki samanaikaisesta hyperkineettisestä häiriöstä. Hyperkineettistä häirötä ei myöskään käytetä lisädiagnoosina vain huonon keskittymiskyvyn ja psykomotorisen agitaation perusteella, jos mielialahäiriön (F30- F39) kriteerit täyttyvät. Kaksoisdiagnoosia käytetään vain, jos oireet eivät ole vain osa mielialahäiriötä, vaan selvästi osoittavat erillisen hyperkineettisen häiriön olemassaolon. Kouluikäisellä lapsella äkillisesti alkanut hyperaktiivinen käytös on hyperkineettistä häiriötä todennäköisemmin reaktiivinen häiriö (psykogeeninen tai orgaaninen), maaninen tila, skitsofrenia tai neurologinen sairaus.

F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö
F90.1 Hyperkineettinen käytöshäiriö
F90.8 Muu hyperkineettinen häiriö
F90.9 Määrittämätön hyperkineettinen häiriö