kerran kirmasin haavikon niittyä jalat selän taakse sidottuina ja aivan häkeltyneenä näin norsukaarnan joka tissasi mua kalmakihvelillään ja lakaisi pölyt ja tokaisi että opettele kirjottamaan oikeen ja silai. santahapeni kulahti ja kaiversiin silmiini lauseen "nurppoleuka jäk" joka toimi porttina ulottuvuuteen smäk. Smäk ulottuvuus on siitä jännä juttu että sitä ei ole mutta on. SIMSALABIM
ÄITIPOIKA!