Mul on aikaa kertoo sulle kaikki,
Ja et mä kaipaan meitä.
Enkä pysty sitä peittää,
Loppujen lopuksi ypö yksin täällä seistään.
Meit ei oo,
Me oltii liian heikkoo tekoo.
Mä haluun enemmän elämältä odottaa,
Mä haluun enemmän eli sut kokonaa.
Sammunu mieli kuolee hiljallee,
Kirjain kirjaimeen kaks hiljasta sanaa.
Rakastan sua, ja se sattuu myöntää,
Tajusin sen vaa liian myöhää.
Sä kusetit, petit, vedit mut alas,
Mut rakas sun pitää tajuu mä en tuu takas.
En pysty vaikka haluaisin sun kanssa kulkee
Mun suojeluvaisto voittaa ne tunteet.