Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen, jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen.
Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
Jotenki tuntuu et mä hyvästelen miehille, ku lapset on luotu mun seurustelutaidoille.
En ole äänessä, enkä ole hiljaa, mut kuolleita tunteita voi lukee ku avoint kirjaa.
Ja mä koitan jätkän vuoksi omii niittaa, mut onko nykymiehissä enää romantiikkaa?
Mä en tiiä, mut en pysty jatkaa tälleen, ku tiiän et mä tulen pettyy aina kerta toisen jälkeen.
