Kerro mulle miten muka pystys unohtaan, Miten tää muka tulee väliin, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt. Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa, kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu,miten uskallan enää kehenkään rakastuu?
Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Mut tiedä se, et tääl on joku joka rakastaa.
Ja tekee mitä vaan sun puolesta, vuosien pääst,
Tai jo heti huomenna. Kunnes erottaa, meijät kuolema. Mä tein sen virheen, et rakastuin näin nuorena.
Mä annan sut pois, mä päästän sut pois Vaikka sattuu
Sä annat mut pois, sä päästät mut pois
Sanoit et kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa
Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen, jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen. Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
Jotenki tuntuu et mä hyvästelen miehille, ku lapset on luotu mun seurustelutaidoille.
En ole äänessä, enkä ole hiljaa, mut kuolleita tunteita voi lukee ku avoint kirjaa.
Ja mä koitan jätkän vuoksi omii niittaa, mut onko nykymiehissä enää romantiikkaa?
Mä en tiiä, mut en pysty jatkaa tälleen, ku tiiän et mä tulen pettyy aina kerta toisen jälkeen.
Hei minä oon vaan se joka kiinni meitä pitää, enkä minä tee mitää enää ikinä tän jälkeen,
jokainen jätkä on mulle omalla tavalla tärkee,
poika sä oot erottuja, mun ilopilleri,
suhde on kauhukomediaa draamaa ja trilleri.
eikä kaikki mee niinku elokuvis, mä teen kaikkeni sen eteen ettei eroo tulis,
ja miks muuttaisit itseesi enää, sä oot täydellinen syy taas huomenna herää.
turha ketään syyttää, sillä sinä oot se syypää vituttaa tollanen pirun tekopyhyys,
ja tekohymys, oikeest oot vaa kusipäistä yks
ja aika kärkipääst, kuka käski järjen jättää,
narikkaa, ja sun kavereille selkää käntää
et elämäs koostuu pelkästä valheesta, säälittävää touhuu, mut en sääli vähääkään,