En pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän
Hengitän sisään, ja hengitän ulos
sama lopputulos, mut oon hehnkisesti tukos
kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti.
Loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu?
Olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta Vihaa itseään, on itsensä vihollinen samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen.
Tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaik en sitä tarkottanut.
Kipu lisääntyy, silmät verestää
mun on aika mennä, on aika levähtää En kerjää säälii, mut haluun teiä tietävän
et taitaa viedä eri suuntaa nyt tie tämä. Ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa
parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa.
Toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä tuunkohan takas? Mä en tiedä.
Yrittäkää ymmärtää te jotka meikää vihaa
Että teidän ansiosta tästä tulee vielä kivaa Tajuattekote ylipäätänsäkkään yhtään mitään
Selvä oon Noora, eikä musta voi pitää
En käy salil eli en voi teitä piestä
Kattokaa peiliin ja kelatkaa kes on miestä Tulkaa ees sanoo suoraa,
Varsinki te jotka luulette tosissanne
saavanne respectii jos vaan dissaatte Hymyilkääpä sitten kun mä oon vieny kaikkenne
Tuomitsette toisenperää, hei antaa tulla,
mulla on enemmä pokkaa ku kellää muulla Mä oon valmiin taisteluu, täst tulee hauskaa,
te ootte se syy mikä saa mun soppaa maustaa
Iteppähä valititte, mä oon "turhake ja pelle" miettikää vähä mitä sanotte, ja kelle.