IRC-Galleria

Niin mä kerran tieni aloin,
niin mä kuljen: paljain jaloin.

Avohaavat syvät näissä
ammottavat kantapäissä.

Rystysihin joka kiven
jäänyt niist on verta hiven.

Mutta niin kuin matkan aloin,
päätän myös sen: paljain jaloin.

Silloinkin kun tuska syvin
viiltää virkan: Näin on hyvin.

Tapahtukoon tahtos sinun,
kohtaloni, eikä minun.

-Uuno Kailas

Syntyneet:

1869 - Henri Matisse
1894 - Pola Negri
1937 - Anthony Hopkins
1943 - Ben Kingsley
1981 - Jimi Pääkallo

Kuolleet:

1384 - John Wycliffe
1872 - Aleksis Kivi
1919 - Elin Danielson-Gambogi
1993 - Brandon Teena
2007 - Markku Peltola

Muista tapahtumia:

1879 - Thomas Edison esitteli hehkulamppua ensimmäistä kertaa julkisesti
1909 - Manhattan Bridge vihitään käyttöön
1917 - Neuvosto-Venäjän hallitus lupasi hyväksyä Suomen itsenäisyyden
1991 - Neuvostoliitto hajosi virallisesti
1995 - Viimeinen "Lassi ja Leevi" -sarjakuva julkaistiin

They call me The Wild Rose
But my name was Elisa Day
Why they call me it I do not know
For my name was Elisa Day

From the first day I saw her I knew she was the one
She stared in my eyes and smiled
For her lips were the colour of the roses
That grew down the river, all bloody and wild

When he knocked on my door and entered the room
My trembling subsided in his sure embrace
He would be my first man, and with a careful hand
He wiped at the tears that ran down my face

They call me The Wild Rose
But my name was Elisa Day
Why they call me it I do not know
For my name was Elisa Day

On the second day I brought her a flower
She was more beautiful than any woman I'd seen
I said, "Do you know where the wild roses grow
So sweet and scarlet and free?"

On the second day he came with a single red rose
Said: "Will you give me your loss and your sorrow"
I nodded my head, as I lay on the bed
He said, "If I show you the roses, will you follow?"

They call me The Wild Rose
But my name was Elisa Day
Why they call me it I do not know
For my name was Elisa Day

On the third day he took me to the river
He showed me the roses and we kissed
And the last thing I heard was a muttered word
As he knelt above me with a rock in his fist

On the last day I took her where the wild roses grow
And she lay on the bank, the wind light as a thief
And I kissed her goodbye, said, "All beauty must die"
And lent down and planted a rose between her teeth

They call me The Wild Rose
But my name was Elisa Day
Why they call me it I do not know
For my name was Elisa Day

Olipa kerran
...poika,
joka kysyi tytöltä:
"Menetkö kanssani naimisiin?"

Tyttö vastasi: "En".

Ja näin poika eli elämänsä onnellisena loppuun asti.
Hän kävi usein kalassa tai metsällä ja hän pelasi paljon golfia.
Hänellä oli aina uusinta mallia olevat elektroniikkalaitteet, nopeimmat autot, moottoripyörät ja veneet.
Ja hän joi kaljaa kavereittensa kanssa aina kun halusi.

Sen pituinen se.

Louhinainen pitää vallan ohjakset käsissään. Hän on todennäköisesti myös työssään johtavassa asemassa. Johtajana hän on oikeudenmukainen ja ajaa yhteistä etua.

Hän ei päästä itseään helpommalla eikä ota etuoikeuksia. Hänellä on usein vaikeuksia delegoida tehtäviä ja päätöksentekoa tai luottaa työntekijöiden omaan arvostelukykyyn. Vaarana on tällöin kuormittaa itseään liikaa.

Louhessa on sisäistä auktoriteettia. Hänen johtajuuttaan asetetaan harvoin kyseenalaiseksi.

Louhi on tytärten äiti. Tyttären hyvä on hänelle tärkeää. Tyttäriinsä hän myös luottaa ja äidin ja tytärten välillä on lämmin ja kunnioittava suhde, joskin Louhinainen jakelee hyviä neuvojaan myös tyttärille.

Louhi on perhe-elämänsä aurinko, jonka kirkkaudessa mies haalistuu kuuksi. Suvun naiset kiertotähtiä ja miehet auttamatta vain satelliitteja. Mies on Louhelle tärkeä tunteiden tasolla. Usein hän valitsee tunteikkaan, vähemmän vallanhaluisen miehen, josta saa yliotteen.

Ei ole harvinaista, että Louhen kumppaniksi osuu mies, joka on työnsä vuoksi paljon poissa kotoa. Kun miestä kohtalo kolhii tai maailma masentaa, Louhen hellivät piirteet nousevat pintaan ja hän on hyvin hoivaava ja ymmärtävä kumppani. Louhi toivoo huolenpitoa ja lohduttelua myös itselleen, mutta ei suinkaan pyydä sitä ääneen.

Kehityssuunta: Louhinainen voi paremmin, kun hän tutustuu tunteisiinsa ja alkaa arvostaa niitä. Hänelle tekee hyvää opetella osoittamaan armeliaisuutta itseään kohtaan.

http://www.sirpa.hirvikoski.fi/kalevala/index.html