niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa
Katson saapuvaa laivaa
sekä laineita rinnalla sen
monen lauseen tarkoitus vaivaa
yhä mieltäni haavoittaen
ehkä rakkautemme siivet sittenkään
meitä kauas ei saaneetkaan lentämään
meri välillämme kuohuen kertoo sen
kun sitä katson taas vaieten