Niinhän se menee välil aivan ku itsestään
Ettei välttämättä ole sittenkää itsensä
Haluis olla jotain mitä toivotaan
Mutta eihä muhu tunnetusti toimi paras hoitokaan
Mä tietosesti pidän koko ajan roolin päällä
Ja painan päätä piiloon enkä haluu että nähdään
Meikä ilman kilpee omas linnassani
Joku ääni sisälläni hiljaa vastasi
Sua ei tuntee kukaa, sä oot ittes herra
Sä pystyt siihe jos rakastat sen verran ittees
Ja sanot vastaan jos sun mieles kerran tekee
Etkä myönny jälleen kerran toisten pyyntöjen eteen
Älä mielytä, tee mitä haluat
Sua ei määrää kukaa polta vaikka siltas savuna
Rajansa kaikella ni maas ku taivaassa
Sua ei oo tehty maaha orjaksi taivaltaa
kertosäe:
Älä koskaa kato peilikuvaas, tai mä sanon
Ei!
Älä huuda ikinä mun nimee alla varjon
Ei!
Älä pyydä enää koskaan mua palaamaan
On jo varmaa ettei laiva palaa satamaan
Mul on kylmä, ja tiedän mikä sai mut jäätymään
Se oot sinä, sä oot syypää, sydämmes on jää kylmää
Ja se kosketti mua, enää sulaan en saa tunteita
Mun rakkaus paloi niin et avojaloin jouduin kulkemaan
Alkukankeus jäykisti suhteemme kaavaan
Josta varmaan ykskään parisuhde ei takas palaa
Kato ullakolta kellariin on pitkin portait pitkästi
Lähdettiin puolivälist, alust jo hajal pitkälti
Ja niinku pitääki, alettiin väkisin elämää
Väkinäinen hymy koittaa toista katseel herättää
Ja tää kun tunteet sammuu, ne pitää uusiks sytyttää
Ja sä et saa mua syttymään, hyvällä lykylläkään
Tää irvikuva toteuttaa unista ne kamalimmat
Rakkauteni hakkaa, sydän tunteet hukkaa palavina
Mun tuska käsis tuntuvaa, ku kädet haroo tyhjää
Sä et oo siinä mis sun pitäs ja siks on kylmä
kertosäe
Pidän suuni kiinni hampaat hiljaa suussa narisee
Miettivänä katson kuinka lehdet puista varisee
Turha tulla kertomaan, ei musta löydy syyttämistä
Kun sen ite tajuut turha tulla anteeks pyytää sillä
Sähän tätä rooliini käsket aina yllä pitää
Ettei kellää löydy pienintäkää aihet syyttää mistää
Sä hyödyt siitä, etkä huomaa että risuaita
Pistää haukkoo happee oikee kunnon ryystämistä
Tuntuu tää pakkanen, sisäl mua hakaten
Turruttaa kädet läpi paksujen lapasen
Huurteiset ikkunat katsojia odottamas
Hiivin sinne himmee valo mieltäni taas kohottamas
Samat sanat piirtyy seinään mitkä oon jo nähny
Ei tule enää ykskää ilon ripe päässä säästyy
Sä pelkäät menettäväs jotain jos et kumarra
Mut turha vielä itkee turha voittookaa hurrata
kertosäe