Soitin Helmille synttärionnittelut vartin yli seitsemän. Poloinen oli nukkumassa vielä, enkä sitten puhunutkaan pidempään. Pahoittelin T:llekin sitä, että herätin pikkuisen siihen aikaan kesken syysloman vieton. "Joutaa ne jo muutkin herätä!" puhisi T tuohtuneena siitä, että itse jouduimme kömpimään lämpimistä sängyistämme ennen seitsemää. Tuollainen kommentti saa hymyn huulille jopa puoli kasilta aamusella. Hih.
Lisäksi eilen naureskelin itselleni koko matkan kampaajalta kotiin: minäkö muka uskottava pörröpää? Tuntuu käsittämättömältä vieläkin, mutta ehkäpä totun tähän. Itse asiassa harmittelen sitä, että olen kulkenut kakskytä vuotta piikkisuorat haivenet päässäni, kun olisi ollut mahdollisuus tällaiseenkin revittelyyn. Ou mai kaad! Mää oon jo myöhässä! Palaillaan!