Prinsessam päivä ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi eikä
ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaikka tietä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiirellist.
Hän sanosis:
Eerikki hei, arva mitä,
mun ikkunalaural on linnun varppajälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
sain klasist haava, tul puhaltama,
osasin peril, kehu munt,
lämmitin talon ja puus huus hullu pulu.
kuljin kaislikon läpitte, ja ajattelin meit.
On päivi ko mää tahro sunt kokonas
ja päivi ko tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.
Eerikki hei, arva mitä
ei mittä,
ja kaikki mitä ossan sanno